Otavan Opiston logoOtavan OpistoNettilukioNettiperuskouluMuikku

Eliömaantiede

Darwin teki havaintoja Galapagossaarten lajeista ja huomasi, että vastaavia lajeja ei ollut missään muualla. Lähin manner, Etelä-Amerikka oli n.3000 kmpäässä ja Darwin päätteli, että Galapagoksen lajit olivat todennäköisesti Etelä-Amerikasta tulleiden lajien yksilöitä. Uudessa ympäristössä ne olivat alkaneet lajiutua luonnonvalinnan seurauksena. Darwin siis osoitti lajien erilaisen levinneisyyden perusteella, että eliöt polveutuvat yhteisistä jälkeläisistä.

Lajeja, joita esiintyy vain tietyllä alueella kutsutaan kotoperäisiksi eli endeemisiksi lajeiksi. Galapagoksella näitä ovat mm. peippolajit, jättiläiskilpikonnat ja merileguaanit. Endeemisiä lajeja ovat myös mm. Etelä-Amerikan vyötiäiset ja Havaijin niveljalkaiset. Suomessa ei ole endeemisiä lajeja, mutta Fennoskandiassa on yksi sellainen, tunturisopuli.

Kuva: Tunturisopuli (Lemmus lemmus)

Eliöiden maantieteellinen levinneisyys, eliömaantiede, on selkeimmillään todiste evoluutiosta, kun se asetetaan historialliseen perspektiiviin. Toisin sanoen kun yksilöitä on siirtynyt uusille alueille, niiden jälkeläiset ovat monien sukupolvien aikana sopeutuneet uuteen elinympäristöön ja ovat siksi erilaisia.

© 2015 Otavan Opisto