Otavan Opiston logoOtavan OpistoNettilukioNettiperuskouluMuikku

Aktiivinen kuljetus

Solukalvon valkuaisaineet voivat osallistua sekä aktiiviseen että passiiviseen kuljetukseen. Aktiivinen kuljetus perustuu sellaisiin solukalvon kuljettajavalkuaisaineisiin, jotka voivat siirtää aineita konsentraatiosta riippumatta pienemmästä konsentraatiosta suurempaan. Siirron edellytyksenä on kuitenkin energian saatavuus. Energia on yleensä peräisin ATP:stä, mutta toisinaan kuljetuksessa vapautuvasta potentiaalienergiasta. Aktiivinen kuljetus on spesifistä tietyille aineille, ja kuljetuskapasiteetti on rajallinen.

Endosytoosi on solusyöntiä, jossa solukalvo painuu kuopalle sisälle otettavan kohteen jäädessä samalla rakkulamaisen rakenteen sisään. Rakkula uppoaa solun sisään ja liittyy lysosomiin, jonka entsyymit käsittelevät rakkulan sisällön. Myöhemmin tuotteita voidaan myös poistaa (ks. eksosytoosi). Endosytoosi voi olla nestepisaroiden ja nesteeseen liuenneiden aineiden kuljetusta eli pinosytoosia, kiinteiden aineiden kuljetusta eli fagosytoosia tai reseptorivälitteistä endosytoosia. Reseptorivälitteinen endosytoosi on erittäin valikoivaa. Koska endosytoosiin kuluu kaiken aikaa solukalvoa, on endosytoosin määrän oltava tasapainossa aineiden sisäänoton eli eksosytoosin kanssa.

Eksosytoosi vie aineita solun ulkopuolelle. Samalla se tuo solukalvolle uutta rakennusainetta. Jyväsekkäässä eli karkeassa solulimakalvostossa (rER) syntyneet valkuaisaineet kuljetetaan rakkuloissa ensin Golgin laitteen, kasvisolussa diktyosomin, luo. Rakkula sulautuu solukalvoon ja sen sisältö purkautuu ulos solukalvon ulkopuolelle. Osa rakkulasta jää solukalvon rakenteiksi, osa välitetään muualle. Erittävillä soluilla on runsaasti rakkuloita solun sisällä solukalvon tuntumassa.

© 2015 Otavan Opisto