Otavan Opiston logoOtavan OpistoNettilukioNettiperuskouluMuikku

Friedrich Nietzsche

Saksalaisen ajattelijan Friedrich Nietzchen (1844-1900) näkemykset moraalista ja ihmisestä ovat herättäneet voimakkaita tunteita sekä puolesta että vastaan. Hänen ajatuksiaan ovat valjastaneet omiin tarkoituksiinsa niin natisit kuin eksistentialistit, hyve-eetikot ja vasemmistolaiset älyköt. Hänen tyylinsä on hyvin epäfilosofinen, mikäli filosofisella tyylillä tarkoitetaan analyyttisyyttä ja loogisuutta, ylipäänsä rationaalista asioiden käsittelyä. Nietschen kirjoitustyyli on runollinen, aforistinen, poleeminen, raivokas ja ironinen. Sinänsä tällainen kaunokirjallinen tyyli ei ole filosofialle täysin vierasta, olihan jo Platon varsinainen tyylimestari ja monet Platonin dialogit ovat kaunokirjallisia klassikoita. Nietzsche on kuitenkin ristiriitainen hahmo kuten hänen kirjoituksensakin.

Nietzsche oli taiteilijafilosofi tai filosofitaiteilija. Kirjallisuudentutkija Rafael Koskimies on kuvaillut Nietzscheä aikansa järisyttäjäksi ja henkiseksi tulivuoreksi. Nietzchen pääteos on Näin puhui Zarathursta, joka on Koskimiehen sanoin:

”metallinvälkkeistä, kristallinkovaa, daimonisen monimielistä julistusta, joka ravisteli henkisisä tuntosarvia hieman kaikkialla maailmassa”.

Yli-ihminen, herra- ja orjamoraali, vallantahto - kaikki Nietzscheltä tuttuja käsiteitä, jotka hätkähdyttivät uudemman ajan Eurooppaa ja puhuttavat ihmisiä edelleen. Nietzsche vastusti demokratiaa ja keskinkertaisuutta, hän kirjoittaa: "nykyisin ei ole enää neroutta johon ei liity markkinahuutoa ja käheyttä". Enää ei ole aikaa henkevään keskusteluun, kaiken ajan ja tilan valtaa rahanahnehtimiskulttuuri. Laumaihmisten yhteiskunta tuhoaa kaiken todellisen kulttuurin.

"Että jokainen saa oppia lukemaan, ei ajan pitkään turmele vain kirjoittamista, vaan myös ajattelemisen". 

© 2015 Otavan Opisto