Otavan Opiston logoOtavan OpistoNettilukioNettiperuskouluMuikku

Eksistentialistinen vapaus

Eksistentialismi on äärimmäisen vaativaa yksilölle, se ei anna armoa tai pelastusta, sillä se heittää ihmisen jo syntymästään vastaamaan valinnoistaan ja olemaan äärimmäisen rehellinen itselleen. Eksitentialismia on pidetty jopa jonkinlaisena individualistisena pelastususkona, joka oikeuttaa kaikenlaiset henkilökohtaiset ratkaisut taustalla olevan vapauden filosofian takia. Eksistentialismi ei kuitenkaan ole moraalifilosofiaa, eikä se sano mitään siitä, millaisia valintoja ihmisen tulisi tehdä, miten pitäisi elää. Sarte asetti oman elämänsä esimerkiksi - hän vastusti instiuutioita ja sanoi käyttäneensä seksiin enemmän aikaa kuin filosofiaan.

Eksistentialistiseen valintaan liittyy aina myös vastuu, mutta mikään erityinen moraali ei määrää kohtelemaan toisia ihmisiä vapauksina, vaikka tällainen näkemys usein halutaan liittää Sartreen. Eksistentialistinen etiikka jäi Sartrelta uupumaan, vaikka omassa elämässään hän mm. toimi sodan aikana vastarintarintalilikkeessä ja oli yhteiskunnallinen vaikuttaja.

Tosielämässä ihmisen kyvyt ja mahdollisuudet toimia (positiivinen vapaus) eivät ole samat ja olosuhteet vaikuttavat valintoihin. Toki eksistentialismi ottaa huomioon ihmisen tilanteen, situaation, jonka puitteissa hän on vapaa, mutta se ei esitä mitään yhteiskuntafilosofiaa miksi ihmisten situaatioita tulisi saada lähemmäs samaa lähtöviivaa.

Eksistentialismi ei myöskään korosta tiedollisen kasvatuksen merkitystä, vaan esimerkiksi Suomessa sartrelaista eksistentialismia julistanut Esa Saarinen on päinvastoin hyökännyt akateemista filosofiaa ja tiedettä vastaan. Tosiasia kuitenkin on, että mitä enemmän ihmisellä on tietoa, faktatietoa ja yleistä näkemystä ja sivistystä, sitä paremmin hän pystyy myös tekemään valintoja ja ratkaisuja, sitä suurempi on vaihtoehtojen näkymä. Mitään tällaista spinozalaista kehotusta järjen käyttöön eksistentialismi ei kuitenkaan anna: mitä ikinä teetkin vapaus valita ja vastuu on yksin yksityisen ihmisen. Ihmisten sidonnaisuus toisiin ihmisiin ja rajojen tuomat mahdollisuudet jäävät myös taka-alalle. Ilman rajoja, täysin vapaana, ihminen voi itse asiassa olla epävapaampi toteuttamaan mahdollisuuksiaan. Esim. shakkipelin säännöt rajoittavat tarkasti sen miten nappuloita saa laudalla siirrellä. Ilman rajoja ja sääntöjä shakkia ei voi pelata, sääntöjä seuraamalla voi kuitenkin saada hienoja kokemuksia onnistumisesta ja kehittymisestä.

© 2015 Otavan Opisto