Otavan Opiston logoOtavan OpistoNettilukioNettiperuskouluMuikku

4.4 Luontosopimus

Ranskalainen filosofi Michel Serres arvostelee luonnon pois sulkemista ihmisen kulttuurista. Ihmiset kommunikoivat ja puhuvat vain keskenään toinen toisille, ikkunat on vetäisty kiinni luonnon ääniltä, luonnon läsnäololta. Emme osaa olla vuorovaikutuksessa luonnon kanssa.

Serresin mukaan ihminen on kuin loinen tai parasiitti, joka ottaa tarvitsemansa vailla kunnioitusta isäntäänsä kohtaan, ihminen on luonnon väärinkäyttäjä. Symbioottinen suhde olisi sen sijaan se, mihin tulisi pyrkiä. Tällöin isännän (luonnon) oikeudet tunnustetaan ja molemmat voivat hyötyä tilanteesta.

Maapallo reagoi ihmisten aiheuttamaan järjettömään väkivaltaan sitä kohtaan. Maa puhuu meille, se ottaa meihin yhteyttä ekokriisin välityksellä. Maa haluaa sanoa, että se voi huonosti ja tästä tilanteesta on päästävä eroon.  Sanomme ettemme tunne maailman kieltä, vaikka se puhuu meille voimien ja vuorovaikutuksen termein. Toimintamme ja tekemisemme suunnan on muututtava tyystin, pelkkä uusien metsien istutus kuolleiden ja raiskattujen tilalle ei riitä.

Merimiehenä Serres vertaa menoamme 25 solmun vauhdilla suoraan päin kalliota purjehtivaan laivaan, jonka komentaja määrää vähentämään vauhtia kymmenyksen, mutta ei muuttamaan kurssia.

Ihmiset ovat solmineet keskenään yhteiskuntasopimuksen ja päässeet näin luonnontilasta, kaikkien sodasta kaikkia vastaan, yhteiseen rauhan ja yhteistyön tilaan. Yhteiskuntasopimuksissa on jätetty tyystin huomioimatta luonnon olemassaolo. Tämä merkitsee sotaa luontoa vastaan. Olemme jatkuvassa sotatilassa luonnon kanssa. Serres on lanseerannut uuden käsitteen, luontosopimus. Yhteiskuntasopimuksen tavoin, joka on ihmisten rauhallisen yhteiskuntaelon perustana, meidän täytyy solmia luonnon kanssa sopimus, jonka avulla voimme vakauttaa suhteemme luontoon. Aivan kuten ihmiset ovat yhteiskuntasopimuksen avulla vakauttaneet keskinäiset suhteensa ja päässeet eroon mielivaltaisesta väkivallan tilasta.

Mikä luontosopimus sitten on tai voisi olla? Miten luonnon oikeudet tai ihmisten velvollisuudet otetaan huomioon, miten luonto voi olla sopimusosapuolena?  Myös niin sanottu yhteiskuntasopimus on kirjoittamaton sopimus, jonka osapuolia emme tunne. Kukaan ei koskaan ole lukenut sen alkuperäiskappaletta tai edes sen kopiota. Tätä taustaa vasten, luontosopimus tuntuu ihan realistiselta mahdollisuudelta.

Luontosopimuksessa herruus ja omistusoikeusajattelu korvataan ihailevalla kuuntelemisella, vastavuoroisuudella, mietiskelyllä ja kunnioituksella. Meidän on annettava luonnolle yhtä paljon kuin siltä saamme. Esimerkiksi maanviljelyn on oltava kaunista, jotta sen aiheuttama rasitusvelka tulisi maksetuksi.

Ekosysteemejä luonnehtii hauraus. Ihmisten on tunnustettava vastuunsa luonnolle ja rakastettava sitä. Serresin mukaan mitkään käsitteet eivät voi muuttaa mitään, vaan ainoastaan emootiot voivat liikuttaa asioita.  Voimme kuolla järjen tuotteiden vuoksi tai pelastua niiden avulla.

Tämän päivän viisas yhdistää tieteiden tulokset ja oikeuden / lain laatimisen. Hän pitää toiminnasta, inhimillisestä kokemuksesta ja on rakastunut jokiin, tuuleen, mereen, hiekkaan.  Hän on juurtunut globaaliin: ei johonkin maahan vaan maapalloon, ei ihmisryhmään, vaan kaikkialle.

Serres, kuten jo Platon aikoinaan, laittaa toivonsa kasvatukseen ja opetukseen. Meidän on opittava rajallisuutemme ja rajattomuutemme.

© 2015 Otavan Opisto