Otavan Opiston logoOtavan OpistoNettilukioNettiperuskouluMuikku

Pyhiinvaellukset ja ristiretket

Pyhiinvaellukset ja ristiretket olivat yksi keskiajan suurimmista liikkuvuuden muodoista. Ristiretkillä oli sotilaallisia tavoitteita, mutta pyhiinvaelluksiin osallistui väestöä kaikista yhteiskuntaluokista. Pyhiinvaelluksilla myös naisten ja lasten osuus oli merkittävä. Pyhiinvaellukset olivat ensiarvoisen tärkeä kommunikaation, aatteiden ja kulttuurivaikutteiden levittämisväylä.

Pyhä maa ja Rooma pyhiinvaeltajien pääkohteet

Jo kristinuskon alkuajoista lähtien muodostui käynti Pyhällä maalla, Raamatun tapahtumapaikoilla ja Jeesuksen jalanjäljissä hyvin tärkeäksi. Uskonvainojen aikana kristityt ryhtyivät käymään marttyyrien haudoilla, sillä marttyyreillä uskottiin olevan valtaa toimia välittäjinä ihmisten ja Jumalan välillä. Jerusalemin ohella Roomasta tuli varhaiskeskiajalla kristillisen maailman merkittävin keskus ja pyhiinvaellusten kohde.

Pyhimyskultti

Pyhimyksistä tuli Euroopassa väestön lisääntymisen ja kaupungistumisen seurauksena yhä keskeisempiä identiteettitekijöitä. Kaupungeilla oli omat suojeluspyhimyksensä ja pyhimysten nimissä saatettiin käydä kauppaa tai jopa sotaa toisia kaupunkeja ja alueita vastaan. Kristillisen kirkon voimakas alueellinen laajeneminen kansainvaellusten myllerrysten jälkeen johti myös pyhimyskultin leviämiseen. Esimerkiksi Brittein saarilla, slaavilaisilla alueilla ja Pohjoismaissa kristinuskoa levitettiin ja juurrutettiin nimenomaan pyhimyskultin avulla.

Pyhimyskultin keskeinen elementti olivat pyhäinjäännökset eli reliikit. Niiden uskottiin suojelevan aluetta tai kaupunkia, jossa ne sijaitsivat. Reliikit olivat myös poliittisen ja maallisen vallan tae. Ruhtinaat, kuninkaat ja keisarit keräsivät niitä valtansa varmistamiseksi.

Karolinkiajalla marttyyrien ja pyhimysten luita sekä muita pyhäinjäännöksiä ryhdyttiin jakamaan ja kuljettamaan eri puolille Eurooppaa. Silloisten kirkollisten määräysten mukaisesti, jokaisen kirkon alttariin tuli sisällyttää jonkun pyhimyksen jäännöksiä. Jerusalemin ja Rooman ohella vakiintui pyhiinvaeltajien kolmanneksi pääkohteeksi apostoli Jaakobin oletettu hauta Espanjan Santiago de Compostelassa.

Ristiretket Jerusalemiin

Pyhiinvaeltajien ensisijaisena tarkoituksena oli käynti pyhäinjäännösten läheisyydessä, missä toivottiin pääsevän osalliseksi niiden voimasta. Clermontin kirkolliskokouksesta vuonna 1095 alkaneiden ristiretkien tarkoituksena oli turvata pyhiinvaeltajien pääsy Jerusalemiin. Arabit olivat vallanneet kaupungin 600-luvulla, mutta eivät estäneet pyhiinvaeltajien pääsyä Pyhälle maalle. Vuoden 1000 jälkeen turkkilaissukuiset seldzukit valloittivat arabivaltakunnan ja alkoivat hätyytellä pyhiinvaeltajia. Paavi päätti antaa Kristuksen haudan vapauttamisen vääräuskoisilta länsimaiden ritarien tehtäväksi. Paavi lupasi syntien anteeksiannon kaikille, jotka kuolevat joko matkalla tai taistelussa pakanoita vastaan.

Vuonna 1099 ranskalaisten ritarien johtama joukko valloitti ja ryösti Jerusalemin ja perusti sen turvaksi läntisen mallin mukaisen kuningaskunnan. Jerusalemin kuningaskunnan elinaika jäi parinsadan vuoden mittaiseksi. Vuonna 1291 kristityt menettivät Jerusalemin jälleen muslimeille. Tämän jälkeenkin kristityt pyhiinvaeltajat voivat tehdä toiviomatkoja Jerusalemiin. Heidän oli kuitenkin suostuttava islamilaisten hallitsijoiden määräämiin tulli- ja muihin maksuihin. 1200-luvulla Jerusalemin pyhien paikkojen hoito siirtyi yhä enemmän kerjäläisjärjestöille, dominikaaneille ja fransiskaaneille; viimeksimainitut ovat tähän päivään saakka olleet vastuussa Pyhän maan tärkeimmistä kristillisistä pyhiinvaelluspaikoista.

Ristiretkiä tehtiin kohti Pyhää maata kaikkiaan seitsemän 1100- ja 1200-luvuilla. Ne epäonnistuivat sotilaallisesti, mutta ristiretki merkitsi länsieurooppalaisille mahdollisuutta tutustua islamilaiseen kulttuuriin ja tuoda Eurooppaan niin materiaalisen kuin henkisen kulttuurin vaikutteita. Kreikkalainen filosofia löysi tiensä Eurooppaan. Euroopan muoti ja keittotaito saivat vaikutteita arabeilta. Samalla kun suuri joukko ritareita oleskeli idässä, pystyivät kuninkaat vahvistamaan omaa asemaansa kotona.

Vaikutuksiltaan merkittävä oli neljäs ristiretki, joka johti historian suurimpaan reliikkiryöstöön. Venetsialaiset ohjasivat ristiretkeläiset Jerusalemin sijasta vuonna 1204 Konstantinopoliin. Ristiretkeläisarmeija puhdisti Konstantinopolin kirkot järjestelmällisesti sinne kerätyistä, kristikunnan suurimmista reliikkikokoelmista. Konstantinopolin ryöstöstä peräisin olevia pyhäinjäännöksiä leviis kaikkiin Rooman kirkon piiriin kuuluviin hiippakuntiin. Ryöstöstä oli seurauksena läntisen Euroopan ja Bysantin välirikko, joka myöhemmin varjosti neuvotteluja Rooman ja Konstantinopolin välillä.

Ristiretket Albigensseja vastaan
Ristiretket Suomeen

© 2015 Otavan Opisto