Otavan Opiston logoOtavan OpistoNettilukioNettiperuskouluMuikku

Karnevaalit

Keskiajalla Euroopan tärkeimmäksi kansajuhlaksi tuli karnevaali. Sitä juhlittiin useitä päiviä tai viikkoja ennen paaston alkua, ja se huipentui laskiaistiistaihin, paastonaikaa edeltävään tiistaihin. Karnevaali toimi paaston ja katumuksen uskonnollisen ajanjakson johdantona ja ilmensi lihalle jätettäviä jäähyväisiä ennen edessä olevaa paastonajan pidättäytymistä. Karnevaali oli onnellisuuden jan huikentelevaisuuden aikaa vastakohtana paaston surullisuudelle ja pidättyväisyydelle.

Juhlien luonne vaihteli alueittain, mutta yksi asia pysyi niissä aina samana - karnevaalin aikana maailma kääntyi ylösalaisin. Naamioiden ja pukujen avulla vaihdettiin yhteiskunnallista roolia. Tavallisesti juhlissa valittiin karnevaalikuningas, jolle annettiin lupa kääntää elämä nurinniskoin. Aikaa ilmoittavat kirkonkellot irrotettiin, ylimykset pantiin tekemään rahvaan töitä, vaimolle annettiin lupa piestä miehiään, vaatteita pidettiin väärinpäin, tanssittiin ja ratsastettiin takaperin. Jäykimmät seremoniat, etuoikeudet ja valtarakenteet käännettiin karnevaalin ajaksi päälaelleen. Karnevaali oli aistillisen liioittelun aikaa myös niin ruuan kuin sukupuolisuuden osalta.

Karnevaalien alkuperä on muinaisissa pakanallisissa rituaaleissa, jotka kristinusko sulatti itseensä. Karnevalismi alkoi syrjäytyä 1500-luvulla lähinnä uskonnollisten uudistusliikkeiden vuoksi. Uudet protestanttiset kirkot arvostelivat kristillisessä kalenterissa olevia pakanuuden jäänteitä ja tuomitsivat juhlinnan ja uskonnollisten ainesten omituisen sekoituksen vastustaen koko uskonnollisen juhlan ajatusta. Myös katolinen kirkko alkoi uuden ajan alussa suhtautua torjuvasti karnevaaleihin.

Karnevaalit eivät ole vieläkään täysin kuolleet. 1800-luvulla ne kokivat uuden tulemisen etenkin Saksan katolisissa ja myös protestanttisissa kaupungeissa. Eri puolilla Eurooppaa järjestetään yhä kulkueita ja naamiohuveja. Kuuluisia ovat etenkin Venetsian ja Kölnin karnevaalit. Euroopan ulkopuolelta voi mainita Rio de Janeiron sambakarnevaalit ja New Orleansin Mardi Gras -juhlat.

Suomeen mannermainen karnevaalihuvittelu tuli Juhana-herttua hovin välityksellä 1500-luvun puolivälissä. Aluksi järjestettiin naamiaisia, sittemmin tanssiaisia. Itse sana laskiainen tarkoittaa paaston laskeutumista. Mäenlaskuperinne taas liittyy taikoihin, joita kansan parissa tehtiin naisten töiden edistämiseksi. Siinä pääsi esille riehakas ilonpito. Rasvaisista laskiaisruuista on säilynyt hernekeitto; laskiaspulla on nuorempaa perua. Karnevaalien kaipuu ilmenee myös suomalaisissa pikkujouluissa, vapun vietossa ja "taiteiden öissä". Myös abiturienttien penkinpainajaisrituaaleissa voi nähdä viitteitä karnevaaliperinteestä.

© 2015 Otavan Opisto