Otavan Opiston logoOtavan OpistoNettilukioNettiperuskouluMuikku

Löytöretket

Kansainvaellukset ja Rooman valtakunnan hajoaminen katkaisivat eurooppalaisten yhteydet muuhun maailmaan useiksi vuosisadoiksi. Ristiretkien aikana eurooppalaiset saivat uudelleen kosketuksen ei-kristillisiin kulttuureihin.

Keskiajan lopulla tehtiin myös pitkiä kauppa- ja tutkimusmatkoja Euroopan ulkopuolelle. Keskiajan tunnetuin matkalainen oli venetsialainen Marco Polo (1254- n. 1324), joka matkusti Aasian poikki koko sen pituudelta ja viipyi 17 vuotta Kublai-kaanin palveluksessa Pekingissä. Hän palasi vuonna 1295 takaisin Venetsiaan mukanaan runsas jalokivikokoelma ja kirjoitti matkoistaan eloisan kuvauksen.

Kilpailu Kaukoidän kaupasta ja sen tuottamista voitoista sai Euroopan ruhtinaat rahoittamaan merenkulkijoita ja etsimään suoraa meriyhteyttä Intiaan, jonka mausteet olivat arvokkaita. Meriä myöten tavaroiden kuljetus oli halvempaa ja riskittömämpää kuin maita pitkin. Muita matkoille lähdön syitä olivat seikkailunhalu sekä valloitus- ja ryöstöretket

Tekniset edellytykset
Löytöretkien tekeminen ja pitkille merimatkoille lähteminen edellytti teknistä kehitystä. Keskiajan laivat eivät sopineet valtameripurjehdukseen. Edistystä laivanrakennuksessa tapahtui 1400- ja 1500-luvuilla, jolloin tuli käyttöön karaveli. Tässä laivatyypissä oli 3-4 mastoa ja latinalaispurje, myöhemmin raakapurje. Tällaisella laivalla voitiin tehdä jo matkoja kaukaisiin maihin. Myös purjehdusmenetelmät kehittyivät uuden ajan alussa valtamerikelpoisiksi.

Matkantekoa edisti myös se, että 1500-luvun alussa keksittiin jousikäyttöinen taskukello, jolloin ei enää oltu riippuvaisia auringon kertomasta ajasta. Kelloa tärkeämpi uutuus oli kuitenkin kompassi, jonka arabit toivat mukanaan Kiinasta. Euroopassa kompassi tuli käyttöön 1100-luvun lopussa ja 1300-luvulla otettiin käyttöön laivakompassi. Myös muita navigointivälineitä keksittiin.

Valloittajien kannalta retkiä helpottivat uudet aseet. Ruuti ja tykinputket paranivat 1400-luvulla siinä määrin, että eurooppalaisten aseistus oli ylivertainen muuhun maailmaan verrattuna.


Roomalaisen Santa Maria Maggiore–basilikakirkon kasettikatto on perimätietojen mukaan kullattu ensimmäisellä uudesta maailmasta saadulla kultasaaliilla.

Uusien mantereiden valloittajat

1400-luvun alkupuolella alkoivat portugalilaiset merenkulkijat tutkia Afrikan rannikkoa prinssi Henrik Purjehtijan (1394-1460) aloitteesta. Afrikan rannikolta saatiin arvokasta norsunluuta, kultaa ja orjia.

Vuonna 1488 portugalilaiset saavuttivat ensimmäisen kerran Afrikan eteläkärjen, kun Bartolomeu Diaz ( n. 1450-1500) joutui myrskyn vuoksi pois kurssista ja ohitti kärjen. Nyt oli todistettu, että meri jatkuu ja tie Intiaan oli meritse mahdollinen. Vuonna 1498 saapui Vasco da Gama (1469-1524) Intiaan. Kaksi vuotta myöhemmin hän palasi mukanaan kolme laivaa täynnä mausteita ja ylellisyystarvikkeita. Vuonna 1517 portugalilaiset saapuivat Kiinaan ja lähes 30 vuotta myöhemmin Japaniin.

Ensimmäisen maailmanympäripurjehduksen teki Fernao de Magalhães (n. 1480-1521) vuosina 1519-22. Magalhães itse kaatui Filippiineillä eräällä sotaretkellä kesken matkaa. Vain yksi Magalhãesin laivoista palasi retkeltä takaisin Eurooppaan. Magalhães antoi nimen Tyynelle merelle, ja hänen mukaansa on nimetty myös Etelä-Amerikassa oleva Magalhãesin salmi.

Portugalilaiset purjehtivat itään päästäkseen Intiaan. Espanjalaiset sen sijaan valitsivat toisen reitin. Genovasta kotoisin oleva Kristoffer Kolumbus (1451-1506) uskoi, että lyhimmän meritien Intiaan löysi purjehtimalla länteen Atlantin yli. Vuonna 1492 varusti Espanjan hallitsijapari Ferdinand ja Isabella hänen käyttöönsä laivaston. Kolumbus päätyi Atlantin ylitettyään Bahamasaarille. Hän löysi myös Kuuban ja Haitin. Kolumbus itse uskoi päässeensä määränpäähänsä Intiaan ja nimesi löytämänsä Karibianmeren saariston Länsi-Intian saaristoksi. Myöhemmillä retkillään hän saavutti lopulta Amerikan mantereen. Merkittävät löydöt eivät tuoneet Kolumbukselle menestystä ja viimeiset vuotensa hän vietti yksin ja hylättynä. Toinen italialainen, Americo Vespucci (1451-1512) teki vuoden 1499 jälkeen useita matkoja pitkin Etelä-Amerikan pohjois- ja itärannikkoa ja huomasi löytäneensä uuden maanosan, joka nimettiinkin hänen mukaansa.

Löytöretkien seurauksia

Löytöretket toivat rahoittajilleen suunnattomia rikkauksia: kultaa, orjia, norsunluuta, mausteita, hopeaa, kankaita. Tutkimusmatkailijat toivat mukaansa Eurooppaan monia uutuuksia, joita olivat mm. peruna, tomaatti, maissi, tupakka ja kahvi.

Espanjan ja Portugalin menestys synnytti kateutta englantilaisissa ja hollantilaisissa, jotka lähtivät kilpailemaan 1500-luvulla siirtomaiden rikkauksista. 1700-luvulla Englanti sai ylivoimaisen etumatkan ja nousi maailman johtavaksi siirtomaavallaksi.

Eurooppalaiset perustivat valloittamilleen alueille poliittiset ja hallinnolliset laitokset, joita itse johtivat ja jotka ensisijaisesti palvelivat eurooppalaisten etuja. Siirtomaat alkoivat eurooppalaistua, kun kirkko, koulut ja muukin kulttuuri tuotiin valloittajien kotimaasta. Valloitetuille sen sijaan kävi huonosti. He kokivat miltei täydellisen henkisen, taloudellisen ja kulttuurisen katastrofin. Valloittajien kiihkeä pakkokäännytystyö kristinuskoon vei intiaaneilta mahdollisuuden oman kulttuurin säilymiseen. Lisäksi eurooppalaisten ylivoimainen aseistus ja heidän mukanaan tuomat taudit aiheuttivat väestökatoa. Esimerkiksi 25 miljoonasta atsteekista selvisi hengissä vain yksi miljoona. Koska intiaanit eivät kestäneet hyvin kovaa työtä ja ankaraa kohtelua, alkoivat valloittajat tuoda Afrikasta mustia orjia työntekoon.

© 2015 Otavan Opisto