Otavan Opiston logoOtavan OpistoNettilukioNettiperuskouluMuikku

Aurinkokuninkaan hovi

Ranskan hallitsijan Ludvig XIV:n (1638–1715) leima itsevaltiuden ajalle oli hyvin merkittävä. Hänen aikanaan itsevaltius oli puhtaimmillaan Euroopassa.

Kun kuningas Ludvig XIII:n vuonna 1643 kuoli, oli hänen poikansa ja seuraajansa Ludvig XIV viisivuotias. Leskikuningatar julistettiin sijaishallitsijaksi ja Ludvig XIV sai kokea jo lapsena aateliston kapinan kauhut (ns. frondekapina 1648–52). Hän kypsyi vakaumukseen, että hänen elämäntehtävänsä oli hallita itsevaltaisena monarkkina, joka oli vastuussa teoistaan vain Jumalalle. Ottaessaan hallitusvastuun vuonna 1661 Ludvig XIV ilmoitti, ettei nimitä pääministeriä vaan hallitsee yksin. Hän vaati, ettei pienimpiäkään päätöksiä tehdä hänen tietämättään.

Ludvig XIV:n hallitusaikana Ranskaa oli johtava maailmanvalta: sillä oli voimakas hallitsija, valtava armeija ja suurin väkiluku. Ranskan vahvuus korostui siksi, että muut Euroopan valtiot olivat jokseenkin järjestelmällisissä vaikeuksissa. Maailmanmahti Espanja suistui alamäkeen käytyään rasittavia sotia. Myös Englantia rasitti sisällissota, ja Westfallenin rauha vuonna 1648 oli tehnyt lopun myös Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan voimasta.

Aurinkokuningas (Le Roi Soleil)

Ludvig XIV sai lisänimen Aurinkokuningas, koska kaiken elämän katsottiin Ranskassa pyörivän hänen ympärillään, aivan kuten planeetat kiertävät aurinkoa.

Lempinimensä mukaisesti Ludvig XIV otti yhdeksi symboleistaan kreikkalaisesta mytologiasta tutun auringonjumala Apollonin.

Versailles


Barokki oli itsevaltiuden ajan taidesuuntaus. Ludvig XIV:n rakennuttama Versaillesin palatsi on malliesimerkki tästä taide- ja arkkitehtuurisuuntauksesta.

Ludvig XIV siirsi vallankäytön keskipisteen pois Pariisin keskustasta Versailles'hin, jonne ryhdyttiin vuonna 1671 pystyttämään kaikkien aikojen palatsia. Palatsia rakennettiin vuosikymmeniä, mutta hovi, kokonaisuudessaan 7 000-8 000 henkeä, muutti sinne kymmenen vuoden kuluttua töiden aloittamisesta. Palatsin länsifasadi on puoli kilometriä pitkä. Rakennuksen rikkaat muodot, yltäkylläinen sisustus ja luonnon geometrisiin linjoihin alistanut puutarha muodostivat kokonaisuuden, joka symboloi Ranskan kuninkaan mahtia. Komea palatsi oli ranskalaisille veroa maksaville talonpojille melkoinen rasite, sillä parhaimmillaan yli puolet verotuloista meni Versailles'hin. Palatsia jäljittelivät myöhemmin kaikki kynnelle kykenevät.

Enimmillään Versaillesin palatsissa työskenteli 15 000 vartijaa, hovimiestä- ja naista sekä palvelijaa. Myös Ranskan aatelissukujen päämiesten oli asuttava hovissa, jotta Ludvig XIV pystyi pitämään heitä silmällä.

Asumisolot eivät olleet uudessa linnassa kehuttavat. Sen rakentamisessa oli ajateltu enemmän suurenmoisuutta kuin mukavuutta. Versailles oli kostea ja talvisin jääkylmä. Vuoden 1695 talvella kerrotaan jopa viinin jäätyneen kuninkaan pöydällä. Talikynttilät kuluttivat niin paljon happea, että ihmiset pyörtyilivät. Hajut linnassa olivat hirveät, sillä siellä ei ollut käymälöitä. Lemun yllyttyä sietämättömäksi hovi lähti matkalle, ja palatsi puhdistettiin sen poissa ollessa. Epäterveelliset olot tappoivat lukuisia ihmisiä, myös kuningasperheen jäseniä.

Hoviseremoniat

Hoviseremoniat olivat äärimmäisen tarkan etiketin ohjailemat. Aamulla kuningas heräsi aikaisin työskentelemään, mutta aamupäivällä hän palasi vuoteeseen suorittamaan levéen, ylösnousun, jossa hallitsijan suosiossa olleet maan ylhäisimmät miehet saivat vetää yönutun hänen päältään tai ojentaa hänelle paidan. Samalla tavalla jokainen päivän tapahtumista, metsästysretket, illalliset ja tanssiaiset, soivat kuninkaalle mahdollisuuden näyttää, ketkä olivat auringon loisteessa ja ketkä olivat jääneet varjoon. Kohteliaisuus ja Aurinkokuninkaan imartelu saivat äärimmäisiä muotoja. Tarinan mukaan kysyttyään aatelismieheltä kellonaikaa Ludvig XIV sai vastaukseksi: "Kello on niin paljon kuin hänen majesteettinsa suvaitsee". Kaikki Euroopan kruunupäät ottivat mallia Aurinkokuninkaan hovista.

Aurinkokuningas mesenaattina

Ludvig XIV otti tiukan otteen myös kulttuurista. Kulttuuria varten perustettiin kuninkaallisia akatemioita, jotka jakoivat runsaskätisesti rahaa, mutta samalla asettivat tiukat rajat taiteilijoille, filosofeille ja tiedemiehille. Ranskan kulttuuri hyötyi tästä avokätisyydestä ja nousi johtoasemaan Euroopassa.

***

Käy tutustumassa:

Käy tutustumassa Versaillesin palatsin kotisivuihin, joilta löydät runsaasti tietoa muun muassa Ludvig IV ajasta. http://www.chateauversailles.fr/en/

Takaisin

© 2015 Otavan Opisto