Otavan Opiston logoOtavan OpistoNettilukioNettiperuskouluMuikku
OPPIMATERIAALIT|OPISKELU|REKISTERÖIDY|OPPILAITOSKÄYTTO|OHJEITA|YHTEYSTIEDOT|PALAUTE|
Etusivulle Muikku-ympäristö

Napoleonin keisarikunta 1804-15

Ranska oli käynyt sotia lähes yhtäjaksoisesti jo vuodesta 1792 lähtien ja Napoleonin kaapattua vallan vuonna 1799 Ranska kävi sotia, lyhyitä aselepojaksoja lukuun ottamatta, aina vuoteen 1815 saakka. Vastaansa Ranska sai mm. vanhan vihollisensa Iso-Britannian, joka houkutteli, lahjoi ja painosti muita valtioita Napoleonia vastaan. Toisaalta Napoleonin politiikka johti helposti tarpeettomiinkin vihollisuuksiin mm. Espanjassa ja Saksassa.

Lyhyt aselepo Iso-Britannian kanssa (solmittu 1802) päättyi toukokuussa 1803. Napoleon miehitti Hannoverin, Italian pohjoisosat ja taivutti mm. Baijerin liittolaisekseen ja valmistautui nousemaan maihin Englantiin. Vuonna 1804 Napoleon julistautui keisariksi ja seuraavana vuonna myös Italian kuninkaaksi. Napoleonin toimet alkoivat ärsyttää myös Itävaltaa ja Venäjää, jotka muodostivat Iso-Britannian, Napolin ja Ruotsin kesken liittokunnan Ranskaa vastaan.

Napoleon murskasi häntä vastustaneiden Itävallan ja Venäjän armeijat joulukuussa 1805 Austerlitzin taistelussa ja taivutti Itävallan rauhaan. Preussi liittyi sotaan, mutta Napoleon kukisti syksyllä 1806 Preussin armeijan Jenan ja Auerstädtin toisiaan seuranneissa taisteluissa. Sota Venäjää vastaan jatkui talven 1806-07, kunnes kesällä 1807 käydyn Friedlandin taistelun jälkeen Venäjän taipui sovintoon. Napoleon taivutti Aleksanteri I:n Iso-Britannian vastaiseen kauppasaartoon, jonka hän oli julistanut Iso-Britanniaa vastaan jo loppuvuodesta 1806. Venäjä otti haltuunsa Suomen Napoleonin kanssa Tilsitissä 1807 sovitun Ruotsin vastaisen politiikan seurauksena. Vuonna 1807 Napoleon oli valtansa huipulla.

Espanjassa Napoleonin harjoittama politiikka nosti kansan vastarintaan miehittäjää vastaan. Britit lähettivät Sir Arthur Wellesleyn (myös Lordi Wellington) armeijaosaston Portugaliin Napoleonia vastaan. Espanjassa alkoi pitkä sissisota (tai pikkusota=guerilla), joka päättyi lopulta Napoleonille tappiolliseksi vuosien 1812-14 aikana.

Napoleonin hankaluudet Iso-Britanniaa vastaan jatkuivat. Kauppasaarto ei toiminut kuin Napoleon olisi halunnut ja vailla voimakasta laivastoa Napoleonin oli mahdotonta kukistaa Englantia. Britit olivat kahdesti murskanneet Napoleonin laivaston ensin vuonna 1799 Egyptin edustalla Aboukirissa ja vuonna 1805 Trafalgarissa. Napoleon uskoi ratkaisevansa ongelman samoin kuin Hitler toisen maailmansodan aikana: hyökkäämällä Venäjälle ja kukistamalla Iso-Britannian ainoan mahdollisen liittolaisen.

Venäjän sotaretki päättyi Napoleonin tappioon ja nöyryytykseen loppuvuonna 1812. Eurooppalaiset liittolaiset ja vanhat viholliset kokosivat voimansa ja löivät Napoleonin Leipzigissa syksyllä 1813. Keväällä 1814 Napoleon puolusti jo Pariisia, joka antautui maaliskuun lopulla liittokunnan joukoille. Myös Napoleon antautui ja hänet lähetettiin Italian edustalla olevalle Elban saarelle.

Ranskassa vuoden 1814 ja 1815 aikana kasvanut levottomuus ja tyytymättömyys kuningasvaltaa kohtaan antoi Napoleonille mahdollisuuden palata Pariisiin 20.3.1815. Napoleonista tuli jälleen keisari. Yhtyneet Euroopan valtiot päättivät kukistaa Napoleonin ja ratkaisutaistelu käytiin kesäkuussa 1815 Belgian Waterloossa, missä brittien Lordi Wellington kukisti Napoleonin. Napoleonin kukistuttua hänet lähetettiin Etelä-Atlantilla sijaitsevalle St. Helenan saarelle, jossa hän kuoli 1821.

Rami Saarniaho 2005