Otavan Opiston logoOtavan OpistoNettilukioNettiperuskouluMuikku

Jumalan olemassaolon todistuksia

Vaikka järkiperäiset jumalatodistukset tuskin pystyvät synnyttämään uskonnollista vakaumusta, ne ovat kiinnostaneet ajattelevia ihmisiä ja monia filosofeja nykypäivään asti. Seuraavassa esitellään tunnetuimpia jumalatodistuksia.

Ontologinen todistus pyrkii osoittamaan, että Jumala on ajatusvälttämättömyys. Varhaisen muodon todistuksesta esitti Anselm Canterburylainen 1000-luvulla: Jumala on olento, jota täydellisempää ei voi kuvitella. Onko tämä olento vain mielessämme vai myös todellisuudessa? Sen on välttämättä oltava todellisuudessa, koska jos täydellisin olio olisi vain mielessämme, voisimme kuvitella sitä täydellisemmän olion, joka olisi olemassa myös todellisuudessa, ja silloin ensimmäinen pohdintamme kohde ei olisikaan ollut täydellisin olio. Täydellisen olion käsite edellyttää, että sen esittämän olion on oltava olemassa.

Todistus on saanut paljon kritiikkiä: Esimerkiksi Anselmin aikalainen munkki Gaunilo esitti, että samalla taktiikalla voisi todistaa minkä tahansa ”täydellisen” olemassa olevaksi. Esimerkiksi ”täydellinen saari”, mikäli se ei ole olemassa, se ei ole täydellinen saari.

Kosmologinen todistuslähtee liikkeelle havaitun maailman piirteistä ja päättelee, että nuo piirteet eivät voisi olla olemassa, jos ei olisi Jumalaa. Klassisia kosmologisia todistuksia esitti Tuomas Akvinolainen (1200-luvulla). Tuomas nojautui mm. ensimmäisen liikuttajan ja ensimmäisen syyn ajatukseen.

Maailmassa on liikettä eikä mikään liike käynnisty itsestään. Siksi maailmaprosessin liikkeen taustalla täytyy olla ensimmäinen liikuttaja eli Jumala. Kaikilla tapahtumilla on jokin syy. Syiden ketju ei voi olla loputon, joten on oltava ensimmäinen syy ja tuo ensimmäinen syy on Jumala.

Myös kosmologisia todistuksia on kritisoitu. Jos maailmankaikkeus on aina ollut, ei ole välttämätöntä olettaa ensimmäistä syytä tai liikuttajaa. Maailmanprosessin käynnistäjäksi voidaan olettaa myös alkuräjähdys, josta kaikki seuraa.

Tuomas Akvinolaisen (1225-1274) mukaan ihmisen korkein hyvä on Jumalan tunteminen ja "autuas katselu".

Suunnittelija-argumentti(ns. teleologinen tai design-todistus) keskittyy maailman tarkoituksenmukaisuuteen ja järkevyyteen. Maailma toimii suunnitellun tuntuisesti, joten sillä täytyy olla järkevä suunnittelija ja tapahtumien ohjailija eli Jumala.

Tätäkin todistusta voidaan arvostella. Esimerkiksi evoluutioteoriaan sisältyvät ajatukset luonnonvalinnasta ja olemassaolon taistelusta selittävät luonnon tarkoituksenmukaisuutta. Jokainen kaikkeus näyttää välttämättä suunnitellulta, koska äärettömän pitkän ajan kuluessa tapahtuu asioiden hioutumista. Vaikka päättelisimme maailmalle jumalallisen suunnittelijan, mikään ei takaa, että se olisi juuri kristinuskon Jumala. Suunnittelijoita voisi olla yhtä hyvin moniakin.

Moraalinen todistus. Ihmisen moraalisuus on osoitus siitä, että on olemassa moraalisten normien asettaja eli Jumala. Tämän näkemyksen heikkous on se, että moraalille voidaan esittää perusta ilman Jumalaakin. Hyvän ja pahan taju tai normien noudattaminen voidaan havaita järkiperäisesti arvokkaaksi asiaksi. Immanuel Kant (1724-1804) katsoi, että moraalisiin periaatteisiin sitoutuminen ei varsinaisesti ole todiste Jumalasta, mutta kylläkin jonkinlainen kuvajainen Jumalasta. Moraalia noudattaessaan ihminen toimii ikään kuin Jumala ja kuoleman jälkeinen elämä olisivat olemassa.

Erityiset kokemukset Jumalasta. On esitetty, että erilaiset epätavalliset tapahtumat kuten ihmeet ja uskovien kokemukset ovat todistuksia Jumalan olemassaolosta. Moni ihminen on esimerkiksi kokenut saaneensa rukousvastauksen. Subjektiivisen kokemuksen todistusvoimaa voi kuitenkin epäillä, sillä kyse voi olla sattumasta tai voimakkaan uskon synnyttämästä ylitulkinnasta. Kriittisessä tutkimuksessa luultavasti löytyisi vastaesimerkkejä rukousvastauksille, kun pyynnöt ovat jääneet toteutumatta.

© 2015 Otavan Opisto