Otavan Opiston logoOtavan OpistoNettilukioNettiperuskouluMuikku
OPPIMATERIAALIT|OPISKELU|REKISTERÖIDY|OPPILAITOSKÄYTTO|OHJEITA|YHTEYSTIEDOT|PALAUTE|
Etusivulle Muikku-ympäristö

Katolisen kirkon vakiintuminen

Ensimmäinen ristiretki ei merkinnyt katolisen kirkon läpimurtoa, mutta oli avaus katolisen keskiajan synnylle Suomessa. Pähkinäsaaren rauhaan päättynyt ristiretkikausi oli samalla myös Suomen kirkon järjestämisen aikaa. Oli luotava hiippakunnan keskushallinto, rakennettava kirkkoja ja pappiloita, asetettava papit virkoihinsa sekä kerättävä tähän kaikkeen tarvittavat varat.

 

Turun piispa ja kirkon hallinto

Paavinkirje vuodelta 1259 puhuu ensimmäistä kertaa Turun piispasta (episcopus Aboensis). Tuolloin kyseessä on ollut jo järjestäytynyt hiippakunta, tätä ennen piispoja on kutsuttu lähetysalueen mukaan Suomen piispoiksi.

Turun piispa oli keskiajan vaikutusvaltaisin henkilö. Hänellä oli sekä taloudellista, oikeudellista, että kulttuurista valtaa. Valtiollisista asioista päätettäessä piispa toimi Suomen edustajana Ruotsin hovissa ja oli näin ollen vaikuttamassa maallisen vallankäytön asioihin. Kirkollisissa asioissa hän oli vastuussa suoraan Paaville, jonka edustajana hän ratkoi oikeudellisia riitoja. Hänen tehtävänään oli toimittaa messuja Turun tuomiokirkossa sekä johtaa ja opettaa suomalaista papistoa. Keskiajan lopulla papistoa oli suunnilleen 150. Turun tuomiokapituli perustettiin vuonna 1276. Tuomiokapituli valitsi piispan ja avusti tätä hiippakunnan hallinnossa. Paikalliset seurakunnan piirtyivät vanhan pitäjänjaon pohjalle. Keskiajalla Suomessa oli noin 100 seurakuntaa. Piispan ja papiston palkkaus rahoitettiin keräämällä seurakuntalaisilta veroja, kymmenyksiä. Niiden suuruus oli 1/10 maatilan tuotosta. Verot maksettiin voina, viljana tai turkiksina. Seurakuntalaiset rakensivat myös oman pitäjänsä kirkon sekä pappilan.

Turun tuomiokirkko, 1814. (C. L. Engel)

Turun piispa oli myös keskiajan rikkain mies. Hänellä oli käytössään Kuusiston linna Turun seudulla, hän omisti useita kartanoita sekä yli 200 maatilaa. Turun piispan vahva asema ja sitä kautta syntynyt yhteys Roomaan sitoi Suomen yleiseen eurooppalaiseen kehitykseen. Keskiajan yhtenäiskulttuuri ulottui näin myös Suomeen.

Ensimmäisestä ristiretkestä kului lähes 150 vuotta ennen kuin ensimmäinen suomalainen vihittiin Turun piispaksi. Sen myötä kristinusko ei ollut enää ulkomaalainen ilmiö.

Kulttuurin keskus

Kirkko toi länsimaisen kulttuurin Suomeen. Sen käyttämästä kielestä tuli ensimmäinen kirjakieli. Keskiajalla messut toimitettiin latinaksi, mutta opetus tapahtui kansan kielellä. Lähes kaikki Suomessa käytetty kirjallisuus kuului papistolle. Suurin osa kirjallisuudesta on tuotu ulkomaan opintojen tuliaisina. Ensimmäinen varta vasten Suomeen tehty kirja oliMissale Aboense, vuonna 1488 ilmestynyt messukirja, joka sisälsi messussa luettavia tekstejä. Kirjapainotaidon ansiosta kirja oli myös yksi ensimmäisistä Suomea varten painetuista kirjoista. Suomessa käytettyä keskiaikaista kirjallisuutta on säilynyt siksi, että uskonpuhdistuksen aikana hyödyttömiksi ajateltujen ”vanhojen munkkikirjojen” pergamenttilehdet on käytetty Kustaa Vaasan voutien tilikirjojen kansiksi.

Myös koululaitos oli kirkon omistuksessa. Tavallinen kansa ei osannut latinaa, eikä ollut lukutaitoista. Hiippakunnan korkein oppilaitos oli Turun katedraalikoulu. Katedraalikoulun tarkoituksena oli kouluttaa omia suomalaisia pappeja. Koulutuksen myötä papit olivat sivistynein yläluokka pitäjissä, vaikka valtaosa heistä oli talonpoikaista alkuperää. He osasivat jonkin verran latinaa ja tunsivat kirkon oppeja. Keskiaikana joitakin oppilaita lähetettiin myös hakemaan oppia ulkomaisiin yliopistoihin, esimerkiksi Pariisiin.

Keskiajalla rakennettiin noin sata kivikirkkoa. Kirkot koristeltiin kalkkimaalauksin, puuveistoksin sekä kirkkotekstiilein. Näin kirkko toi Suomeen eurooppalaisia taidesuuntauksia. Turun tuomiokirkko vihittiin vuonna 1300 Suomen alueen pääkirkoksi. 

Turun tuomiokirkko

Kirkollista elämää keskiajalla

Keskiajalla kirkko vaikutti kaikkiin elämän alueisiin (lukuun ottamatta harvaan asutettuja alueita). Kirkolla oli käytössään koulutettu papisto sekä kuninkaan virkamiehet ja aseellinen valta. Kuitenkin kirkon mahdista huolimatta varsinkin maaseudulla kristinusko omaksuttiin hitaasti. Vanha muinaissuomalainen uskomusperinne eli pitkään kristinuskon rinnalla. Papin läsnä ollessa saatettiin rukoilla kristittyjen Jumalaa, mutta papin poistuttua kääntää rukous Ukko ylijumalan puoleen. Myös uskontojen yhteensovittaminen oli tavallista.

Messut toimitettiin latinaksi. Kansa ei osannut latinaa, joten papit käänsivät tekstejä ja opettivat kristinuskon perusteita kansan kielellä. Messun saarna pidettiin useimmiten joko ruotsiksi tai suomeksi.

Keskiajan uskonnollisuuteen kuului pyhimyskultti, joka oli saanut alkunsa alkukirkon marttyyreista.  Heidän uskottiin pääsevän uhrauksensa vuoksi suoraan taivaaseen. Myöhemmin sama asema suotiin muille uskon puolustajille ja esikuvallisille kristityille. He olivat jo Jumalan luona, joten heihin saattoi turvautua esirukouksessa. Heidän haudoillaan uskottiin tapahtuvan ihmeitä ja pyhäinjäännöksillä, reliikeillä oli myös ihmeitä tekevä voima. Keskiajan ihmiset eivät asettaneet pyhäinjäännösten aitoutta kyseenalaiseksi, ja niitä ostettiin, myytiin, vaihdettiin ja varastettiin.

Kirkkovuoden runkona olivat pääsiäinen ja joulu sekä niihin liittyvät muut Kristus-juhlat. Päätapahtumat saivat pian lisäkseen marttyyrien ja muiden pyhien kuolinpäivät, jolloin muisteltiin heidän siirtymistään Jumalan luo. Näin syntyi pyhimyskalenteri, nykyisen nimipäiväkalenterin alkumuoto. Missale Aboense tunsi 161 pyhimysten juhlaa.  Jokaisella kirkolla oli oma piispan määräämä suojeluspyhimyksensä, jonka muistolle kirkko vihittiin. Suojeluspyhimysten päivistä ovat nykyaikaan saakka säilyneet niiden yhteydessä pidetyt markkinat.

Neitsyt Maria oli suosittu suojeluspyhimys

Luostarit ja sääntökunnat Suomessa

Keskiajan luostarit vetivät puoleensa sellaisia henkilöitä, jotka halusivat vapautua maallisista huolista ja velvollisuuksista ja rukoilla ja palvella Jumalaa. He tekivät köyhyyden, naimattomuuden ja kuuliaisuuden lupaukset. He muodostivat sääntökunnan eli ordon ja elivät sääntönsä mukaista elämää.

Keskiajan vanhin sääntökunta oli benediktiinimunkisto, mutta se ei ehtinyt ulottaa verkostoaan Suomeen. Bernhard Clairvauxilaisen perustama sistersienssien sääntökunta on varhaisin Suomessa toiminut sääntökunta. Heidän vaikutuksensa jäi kuitenkin lyhyeksi. Italiassa ja Espanjassa 1200-luvulla syntyneet kerjäläisveljistöt ulottuivat myös Suomeen saakka. Dominikaanit perustivat luostarin Turkuun 1200-luvun puolivälissä ja Viipuriin 1300-luvun lopussa. Fransiskaanit perustivat luostarin Raumalle 1400-luvulla.

Kerjäläisveljistöt eivät olleet varsinaisia munkkikuntia, eivätkä veljet olleet sidottuja luostareihinsa. Heidän tuli päinvastoin liikkua maailmassa, saarnata ja harjoittaa laupeutta. Veljistöjen jäsenet toimivat myös Suomessa kiertävinä saarnaajina. Dominikaanien vaikutus näkyy heidän noudattamassaan messukaavassa, joka tuli koko Suomen alueella.

Naantaliin perustettiin 1400-luvun alussa naisluostari, johon liittyi ylempien luokkien naisia. Luostari noudatti pyhän Birgitan luostarisääntöä. Luostarit vahvistivat katolista yhtenäiskulttuuria.

Pyhä Birgitta

Linkkejä:

Luostarit:

http://www11.uta.fi/laitokset/sospol/sotuhi/sotuhi2/sld010.htm
http://herkules.oulu.fi/isbn9514270606/html/a25.html

Kristinuskon tulo Suomeen:

http://www.suol.fi/raamattunet/kr_tu_su.html

Pyhä Birgitta:

http://www.evl.fi/kkh/kt/tapahtuma/birgitta2003/setala.html
http://www.tkukoulu.fi/tiimalasi/birgitta.html

Tutustumiskäynti keskiaikaiseen kivikirkkoon:

http://kivikirkko.aboense.org/

Turun tuomiokirkon historiaa:

http://www.turunsrk.fi/portal/turun_tuomiokirkko/suomi/historiaa_lyhyesti/

Missale Aboense verkossa:

http://www.jyu.fi/library/missale/index.htm

Tehtävä 2:

Keskiajan uskonnollisuus Suomessa. Keskiajan uskonnollisuuden pääpiirteet kappaleen ja lisälinkkien avulla.