Otavan Opiston logoOtavan OpistoNettilukioNettiperuskouluMuikku

Solukalvo eli plasmamembraani

Kaikkia soluja rajaa monipuolisesti toimiva solukalvo eli plasmamembraani. Se on lipidikaksoiskerros (fosfo- ja glykolipidejä, sekä kolesterolia), jossa on saarekkeina proteiinimolekyylejä. Lipidit on solukalvon runsain ainesosa, mutta proteiinit säätelevät useimpia erityistehtäviä.

Yksittäiset lipidimolekyylit ovat asettuneet rinnakkain siten, että kunkin molekyylin hydrofiiliset osat ovat ulkopintana ja hydrofobiset hännät jäävät kalvon sisäosaan. Lipidimolekyylit voivat liikkua sivusuunnassa, mutta ne pysyvät aina samalla puolella kaksoiskerrosta. Kalvoproteiineista osa on uponnut kalvoon toispuoleisesti joko sisä- tai ulkokerrokseen, kun taas toiset ulottuvat läpi koko kalvon. Kalvoproteiinit voivat olla mm. entsyymejä, reseptoreja tai kantaja-aineita. Eräissä kalvon proteiineissa (kanavaproteiinit), on keskellä huokonen, jonka läpi pienet hydrofiiliset molekyylit voivat kulkea.

Solukalvo rakentuu kahdesta päällekkäisestä fosfolipidikerroksesta. Fosfolipidin vettä suosivat fosfaattiosat suuntautuvat ulospäin (A1) ja vettä hylkivät osat sisäänpäin (A2). Eri kokoiset proteiinit (B) ovat joko uponneina solukalvoon tai ne ulottuvat kalvon läpi (esim. proteiinikanavat). Hiilihydraattimolekyylit (C) kiinnittyvät joko kalvoproteiineihin tai lipidien fosfaattiosaan.

Solukalvo on aktiivinen ja valikoiva rakenne, joka käyttää runsaasti energiaa. Siinä on useita erilaistuneita osia mm. erilaisia solujen välisiä liitoksia (desmosomit ym.). Solukalvo säätelee soluun tulevien ja siitä poistuvien aineiden määrää ja laatua. Solukalvon sisä- ja ulkopinnan välillä on jännite-ero (lepopotentiaali). Kalvon ionikanavat mahdollistavat ionien rajallisen pääsyn sisään, ja aktiivisesti toimivat kantaja-aineet pitävät yllä tietynlaista ionitasapainoa.

Kalvon pinnassa on usein glykoproteiinista rakentuvia reseptoreita, joiden avulla tunnistetaan erilaisia vastaanotettavia aineita. Kasvien ja sienten soluissa solukalvon ulkopuolella on soluseinä, joka kasveilla on selluloosaa ja sienillä kitiiniä. Eläimillä solukalvon ulkopintaan on kiinnittynyt harva molekyylivyöhyke, jota kutsutaan nimellä glykokalyksi.

© Otavan Opisto / Esa Borén

© 2015 Otavan Opisto