Otavan Opiston logoOtavan OpistoNettilukioNettiperuskouluMuikku

7.1 Suhtautuminen yhteiskunnan muuttamiseen

Suhtautuminen yhteiskunnan muuttamiseen

(a) Konservatismi on poliittisen ajattelun suuntaus joka pikemminkin on asennoitumismalli kuin varsinainen aate (ideologia). Se suhtautuu varauksellisesti yhteiskunnan muuttamiseen. Konservatiivien mielestä laajamittaisten muutosten tuominen yhteiskuntaan on aina suurta riskinottoa. Kauan koeteltuja ja toimiviksi osoittautuneita yhteiskunnan järjestelyjä ei kannata hylätä vain sen vuoksi, että uskomme jonkin uuden järjestelyn olevan vielä parempi. Konservatismi luottaa enemmän kokemukseen kuin ihmisjärkeen. Järki luo hienoja suunnitelmia yhteiskunnan uudistamiseksi. Kokemus osoittaa konservatiivien mielestä, että nämä suunnitelmat yleensä menevät pieleen ja johtavat itse asiassa vain huononnuksiin.

(b) Vastakkaista ajattelutapaa edustava radikalismi nostaa taas esiin asioita jotka sen mielestä osoittavat, että yhteiskunnan nykytila on kestämätön ja, että sen vuoksi tarvitaan syvälle käyviä muutoksia.

Koska konservatismi ei ole aate vaan asennoitumismalli, se voi puolustaa periaatteessa mitä tahansa yhteiskunnan järjestelyä joka on ollut olemassa riittävän kauan: yksityiosomistusta, hyvinvointivaltiota, uskontoa, sekularismia, perinteistä perhemuotoa, kansallisvaltiota jne. Radikalismi voi sekin ajaa hyvin erilaisia asioita. Viime vuosikymmeninä suurta vaikutusvaltaa saanut radikalismin muoto on talouselämän piirien edustama nk. uusliberalismi. Mutta radikalismi voi yhtä hyvin ajaa esimerkiksi kapitalismin lakkauttamista.

Radikalismin piirissä viljellään usein utooppista ajattelua. Utopialla tarkoitetaan suhteellisen yksityiskohtaista visiota yhteiskunnan toivottavasta kehityksen tilasta. Karl Marxin unelma yhteiskunnasta joka on vapautunut niukkuuden ja pakkovallan ikeistä on esimerkki utooppisesta ajattelusta. Utopisti saattaa vahvastikin uskoa visionsa toteutuskelpoisuuteen vaikka hän ei vielä tässä ja nyt pysty hahmottamaan sen ohjelman ääriviivoja jolla visio toteutettaisiin.

Dystopiat ovat vastakkaisia visioita. Niitä kehittelevät etenkin kaunokirjailijat. Dystopioiden esittäjät haluavat varoittaa ihmisiä, kertoa heille, että jokin käynnissä oleva yhteiskunnallinen kehitys voi jatkuessaan johtaa yhteiskunnan äärimmäisen epätoivottavaan tilaan. Esimerkiksi norjalainen Knut Faldbakken kehittelee romaaneissaan Aftenlandet (1974) ja Uår, Sweetwater (1976) visiota aineelliseen kulutukseen keskittyvän suurkaupunkiyhteiskunnan täydellisestä romahduksesta. 

© Otavan Opisto / Jens Silfvast

Piirrokset: Alessandra Zecca

© 2015 Otavan Opisto