Otavan Opiston logoOtavan OpistoNettilukioNettiperuskouluMuikku

8.1 Maanviljely ja karjanhoito

Maatalous voidaan jakaa maanviljelyyn ja karjanhoitoon. Maapallon maa-alueesta on 26 % karjatalouden ja 11 % maanviljelyn käytössä. Toisin sanoen, hieman yli kolmannes maapallon maa-alasta on maatalouden käytössä. Maanviljelyssä yleisimmät lajikkeet ovat viljat, kuten vehnä, riisi, ohra, durra ja maissi sekä soijapapu, sokeriruoko, maniokki ja peruna. Karjataloudessa kasvatetaan lypsykarjaa, lihakarjaa ja siipikarjaa.


Kuva: Maniokki on tärkeä ravintokasvi trooppisilla alueilla. Juures sisältää paljon hiilihydraatteja, mutta vain vähän proteiinia. Wikimedia Commons / Ji-Elle, CC BY-SA 3.0


Kuva: Durraa viljellään ravinnoksi etenkin trooppisessa Afrikassa ja Aasiassa. Teollisuusmaissa durraa kasvatetaan lähinnä rehua ja biopolttoainetta varten. Wikimedia Commons / Ezeu, CC BY-SA 3.0


Kuva: Lihantuotanto maailmassa. Kiina, EU, USA ja Brasilia ovat suurimmat tuottaja-alueet. Huomioi kuvaa katsoessasi, että suurimpien tuottajien pylväät on katkaistu. Meat Atlas 2014, Heinrich Böll Foundation & Friends of the Earth Europe, CC BY-SA 3.0; suomennos Salla Lindström

Maatalous voidaan jakaa myös sen mukaan, menevätkö tuotteet viljelijöiden omiin tarpeisiin vai myydäänkö ne. Omavaraistaloudessa tuotteet käytetään pääosin itse. Kaupallisessa maataloudessa tuotteet menevät myyntiin.


Kuva: Maissia kuivumassa katolla Meksikon Oaxacassa. Kysymyksessä on omavaraistalouteen liittyvä pienimuotoinen viljely. Maissi on tärkeä osa meksikolaista ruokakulttuuria. Maissia viljellään sekä ihmisten että eläinten ruoaksi. Teollisuusmaissa suurin osa maissista menee rehuksi. Salla Lindström, CC BY-SA 3.0

Maatalous voidaan jakaa lisäksi tehokkuuden mukaan. Intensiivisessä maataloudessa saadaan pinta-alaa kohden suuri tuotto. Viljelyssä ja karjanhoidossa käytetään paljon työvoimaa tai tehokkaita tuotantotapoja. Esimerkiksi Euroopassa harjoitetaan intensiivistä maataloutta. Ekstensiivisessä maataloudessa tuotto pinta-alaa kohden on pieni. Maanviljely tai karjanhoito tapahtuu suurilla alueilla ja työvoimaa tarvitaan vähän.

S-cool the revision website -sivuston Farming types -sivulla on kartta maatalouden muodoista maailmassa. Kartta on englanniksi, joten tämän kappaleen termejä vastaavat suomennokset ovat alla. Maatalouden muodot ovat eri alueilla esiintyviä yhdistelmiä edellä esitellyistä tavoista jakaa maatalous: onko tuotanto ekstensiivistä vai intensiivistä, onko se kaupallista vai omavaraista ja harjoitetaanko maanviljelyä vai karjataloutta. Esimerkiksi Euroopassa esiintyvä maatalouden muoto intensiivinen sekatalous on maataloutta, jossa harjoitetaan sekä karjataloutta että viljanviljelyä ja joka on intensiivistä ja kaupallista
  Väri kartalla Maataloustyypin nimi kartalla Maataloustyypistä tällä kurssilla käytetty nimi
  vaaleankeltainen / keltainen nomadic hunters / herding paimentolaisuus
  tummankeltainen extensive subsistence intensiivinen omavaraistalous (kaskiviljely ja trooppinen peltoviljely)
 
  oranssi intensive subsistence riisinviljely
  punainen commercial plantation kaupallinen plantaasiviljely
  vaaleanvihreä commercial pastoralism ekstensiivinen karjatalous
  keskivihreä commercial grain ekstensiivinen viljanviljely
  tummanvihreä intensive commercial intensiivinen sekatalous (sekä karjataloutta että viljanviljelyä)
 
  sininen Mediterranean agriculture välimerenilmaston maatalous
  violetti irrigation keidasviljely (kuivien alueiden pohjavesilähteisiin tai keinokasteluun perustuva viljely)
 


Kuva: Riisinviljelyä Balilla. Riisinviljely on intensiivistä maanviljelyä. Se vaatii paljon työvoimaa. Riisinviljelyä on eniten Itä-, Kaakkois- ja Etelä-Aasiassa. Salla Lindström, CC BY-SA 3.0


Kuva: Ekstensiivisessä karjataloudessa laidunalue on suuri ja työvoimaa tarvitaan vähän. Paimentolaisuudesta puhutaan silloin, kun ekstensiivinen karjanhoito perustuu omavaraistalouteen. Kuva Iranista. Wikimedia Commons / Hamed Saber, CC BY 2.0


Kuva: Lauhkean vyöhykkeen aroilla harjoitetaan ekstensiivistä kaupallista viljelyä ja karjataloutta. Suurimmat ekstensiivisen maatalouden alueet ovat Argentiinan pampalla ja Pohjois-Amerikan preerialla. Kuvassa korjataan vehnää Idahossa, Yhdysvalloissa. Wikimedia Commons / United States Department of Agriculture, public domain


Kuva: Plantaasit sijaitsevat tropiikissa ja subtropiikissa, ja viljely niissä on intensiivistä ja kaupallista. Plantaaseilla viljellään myyntiin tarkoitettuja rahakasveja kuten kahvia, kaakaota, banaaneita ja tupakkaa. Kuvan kahviplantaasi sijaitsee Kolumbiassa. Wikimedia Commons / Triángulo del Café Travel, CC BY 2.0

Maanviljelyyn ja karjanhoitoon liittyy monia ongelmia. Tehoviljelyssä kuluu runsaasti vettä kasteluun. Ylilaiduntaminen ja liian intensiivinen maankäyttö altistaa maaperän eroosiolle. Viljelyksiltä valuu ravinnepäästöjä vesistöihin. Sademetsää hakataan viljelmien ja laidunmaiden tieltä, jolloin luonnon monimuotoisuutta tuhoutuu. Kestävän kehityksen mukaisessa ruoantuotannossa otetaan huomioon ympäristötekijöiden lisäksi paikalliset asukkaat ja eläinten hyvinvointi.


Kuva: Paljon vettä vaativaa riisiä voidaan terassien avulla viljellä myös mäkisillä alueilla. Terassiviljely vähentää ravinteiden huuhtoutumista rinteiltä ja estää siten eroosiota. Kuitenkin terassiviljellyiltä rinteiltä huuhtoutuu ravinteita enemmän kuin jos rinteillä ei viljeltäisi lainkaan. Kuva Balilta. Wikimedia Commons / Jos Dielis, CC BY 2.0

Global.finland -sivuston artikkeli Kaskiviljely - köyhien ruokaturva ja metsän hävittäjä kertoo kaskiviljelyn ongelmista. Kaskiviljelyssä metsä poltetaan ja vapautuneelle ravinteikkaalle maaperälle istutetaan uudet kasvit. Viljelyn jälkeen alue jätetään kesannolle vuosiksi ja sitten kasvillisuus taas poltetaan. Ongelmana on, että kaskikierto tapahtuu liian nopeasti ja maaperä ei ehdi palautua. Vaihtoehdoksi artikkelissa ehdotetaan peltometsätaloutta, eli metsätalouden ja viljelyn yhdistämistä.

 

 

Otavan Opisto / Salla Lindström 2014


Tämä oppimateriaali on lisensoitu Creative Commons Nimeä - Tarttuva 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä. Mahdollisesti lisenssin ulkopuolelle jäävät oppimateriaalin osat on merkitty erikseen.


 

© 2015 Otavan Opisto