Otavan Opiston logoOtavan OpistoNettilukioNettiperuskouluMuikku

Kuinka Suomi korotettiin kansakuntien joukkoon…

Miksi Venäjä liitti Suomen itseensä autonomisena valtiona?

Suomen autonomiaan vaikuttivat sekä tsaari Aleksanteri I:n uudistusmielisyys että Suomen alueen pikaiseen rauhoittamiseen pyrkivä politiikka.

Venäjän kannalta oli olennaista, että valtakunnan luoteisraja saataisiin mahdollisimman pian rauhoitettua. Tätä silmälläpitäen suomalaiset oli saatava suosiollisiksi uudelle hallitsijalle. Niinpä keisari lupasi säilyttää voimassa suomalaisten vanhat lait ja oikeudet sekä kutsui koolle Porvoon valtiopäivät.

Porvoon valtiopäivät 1809

Aleksanteri I kutsui Suomen säädyt valtiopäiville Porvooseen maaliskuussa 1809. Porvoon valtiopäivillä keisari antoi säädyille juhlallisen hallitsijanvakuutuksen, jossa hän lupasi pitää voimassa Ruotsinvallan aikaiset perustuslait ja säilyttää suomalaisten uskonnon ja säätyjen erioikeudet. Keisari lupasi myös, että Suomeen luotaisiin oma erillishallinto. Suomen säädyt puolestaan vannoivat uskollisuuden valan keisarilleen.

Keisari lupautui käyttämään valtaansa Suomessa vanhan Ruotsinvallan aikaisen lainsäädännön mukaisesti. Suomen perustuslait olivat tässä vaiheessa vuoden 1772 hallitusmuoto ja vuoden 1789 yhdistys- ja vakuuskirja. Ne olivat peräisin ajalta, jolloin itsevaltainen Kustaa III hallitsi Ruotsia.

Suomen perustuslait antoivatkin maan uudelle hallitsijalle, Venäjän keisarille, varsin laajat valtaoikeudet. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, ettei Suomessa tai Venäjällä ollut sellaista valtiomahtia, joka olisi rajoittanut hallitsijan valtaa.

Mitä autonomia käytännössä muutti?

Porvoon valtiopäivien päättäjäisissä Aleksanteri I totesi, että Suomi oli tulevaisuudessa ”korotettu kansakuntien joukkoon”. Tällä toteamuksellaan hän halusi painottaa Suomen autonomista asemaa.

Hallinto

Käytännössä Suomen autonominen asema ilmeni siten, että Suomeen perustettiin oma Venäjästä erillinen keskushallinto ja keskusvirastot.

Tämän käytännön merkittävin ilmentymä oli keisarin puolesta päätäntävaltaa Suomessa käyttänyt hallituskonselji, jonka nimi myöhemmin muutettiin Suomen senaatiksi. Senaatin puheenjohtajana toimi keisarin nimittämä kenraalikuvernööri, joka oli yhtä poikkeusta lukuun ottamatta venäläinen. Senaattoreiden tuli sen sijaan olla syntyperäisiä suomalaisia. 

Kenraalikuvernööri oli Suomen korkein hallintoviranomainen. Hänen tehtävänään oli toimia muun muassa maan ylimpänä järjestyksenvalvojana.

Suomen Senaatti jakaantui talous- ja oikeusosastoihin. Oikeusosasto toimi Suomen korkeimpana oikeutena. Talousosasto oli nykyisen valtioneuvoston (hallituksen) ja ministeriöiden edeltäjä.

Pietarissa keisarille Suomen asioita esitteli suomalaissyntyinen ministerivaltiosihteeri.

Talous

Ruotsinvallan ajasta poiketen Suomi oli nyt myös itsenäinen talousyksikkö, jolla oli oma tulo- ja menoarvionsa. Suomesta kerätyt verot käytettiin vastaisuudessa maan omiin tarpeisiin. Suomen viralliseksi rahaksi määrättiin Venäjän rupla.

Suomen itsenäistä taloudellista- ja kaupallista asemaa korosti myös se, että Suomella oli tulliraja Venäjän kanssa. 

Alueet

Suomen Sodan päättäneessä Haminan rauhassa Suomen ja Ruotsin raja määriteltiin kulkemaan Tornion- ja Muonionjokea myöten. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että rajalinjan länsipuolelle jäi pieni suomalainen vähemmistö, jonka yhteydet emämaahan katkesivat.

Vuonna 1812 Venäjä yhdisti Suomeen ns. ”Vanhan Suomen” eli alueen, joka sittemmin tunnettiin Viipurin lääninä.

Arkipäivä

Suurin osa suomalaisista oli autonomian alkaessa maalaisväestöä. Merkittävin autonomian myötä tavallisen suomalaisen elämään tullut muutos oli ruotuarmeijan lakkauttaminen, toisin sanoen asevelvollisuuden poistaminen.

Ihmisten arkipäivässä uusi hallinto ilmeni myös siten, että käytössä oli uusi maksuväline: Venäjän rupla. Ruplan rinnalla maksuvälineenä käytettiin kuitenkin Ruotsin rahaa aina vuoteen 1840 asti. Uusi rahayksikkö ei tuonut tavallisen maalaisväestön arkeen suurtakaan muutosta, sillä 1800-luvun alun kotitaloudet olivat hyvin omavaraisia. Toisin sanoen: kaikki tarvittava saatiin yleensä oman talouden piiristä tai vaihtamalla. Rahaa ei käytetty muuhun kuin verojen maksuun ja joidenkin välttämättömien tarvikkeiden ostoon.

Kirkko oli ajan ihmisille tärkeä paikka. Niinpä Aleksanteri I:n Porvoon valtiopäivillä antama hallitsijanvakuutus ripustettiin suomeksi ja ruotsiksi käännettynä kaikkiin Suomen kirkkoihin. Hallitsijanvakuutus tulikin vähintään ulkonäöltään tutuksi kaikille suomalaisille. Rahvaan silmissä se lienee ollut merkittävin uuden hallintovallan ilmentymä.

***

Pohdi:
Millä muilla tavoin Venäjän vallan alle siirtyminen saattoi vaikuttaa tavallisen suomalaisen arkipäivään?

Lue:
Lue Aleksanteri I:n hallitsijanvakuutus kokonaisuudessaan. Löydät sen esimerkiksi sivuilta eduskunnan sivuilta: http://www.eduskunta.fi/kirjasto/Arkisto/hallitsijanv.htm

Kertaa:
Piirrä itsellesi käsitekartta Suomen autonomian aikaisesta hallinnosta.

© Otavan Opisto / Minna Helminen

© 2015 Otavan Opisto