Otavan Opiston logoOtavan OpistoNettilukioNettiperuskouluMuikku

Suomen kielen asema

”Sä vieraan kielen vieras lippu poista,
niin kirkkahana Suomen nimi loistaa.”

Suomen kieli oli 1800-luvun alussa vielä kovin kehittymätön ja lähestulkoon pelkästään rahvaan käytössä ollut kieli. Sivistyneistö ei juuri suomea osannut. 1830-luvun tilanteelle kuvaavaa olikin, että kun Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraa perustettiin, ei suomen kielen sanaa ”kirjallisuus” ollut edes olemassa. Niinpä ylioppilaat puhuivat ”litteratuurista” tai ”kirjakeinoista”. Sanan ”kirjallisuus” keksi lopulta Lönnrot itse.

Ruotsinkielisen sivistyneistön joukosta löytyi runsaasti sellaisia henkilöitä, jotka eivät uskoneet suomen mahdollisuuksiin nousta sivistyskieleksi ja tasaveroiseen asemaan ruotsin kanssa. Kieli- ja kansallisuuskysymyksestä tulikin autonomian ajalla merkittävin suomalaisia poliittisesti jakanut tekijä.

Fennomaanien usko suomen kielen mahdollisuuksiin oli vahva. Kieltä ryhdyttiin käyttämään, vaikka sanasto vielä olikin vaillinaista. 1840-luvulta lähtien alettiin julkaista suomenkielisiä sanomalehtiä ja kirjallisuutta. Tuolloin kirjoitettiin jopa ensimmäinen näytelmä suomen kielellä ja perustettiin ensimmäiset kansankirjastot. Suomea ryhdyttiin siis tietoisesti kehittämään sivistyskieleksi. 

1850-luku merkitsi pienehköä takapakkia suomen kielen kehitykselle: vuoden 1850 sensuuriasetus kielsi julkaisemasta suomeksi muuta kuin uskonnollista tai taloudellista kirjallisuutta. Asetusta lievennettiin jo vuosikymmenen puolivälissä ja se kumottiin kokonaan vuonna 1860.

Vuonna 1863 Aleksanteri II antoi asetuksen, jonka mukaisesti suomen kielestä tuli tasavertainen kieli ruotsin rinnalle. Suomesta tuli näin ollen maan toinen virallinen kieli ja sitä saatettiin vastedes käyttää kaikissa valtion virastoissa. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että suomalaiset saattoivat nyt asioida virastoissa omalla äidinkielellään. 

Paitsi virallinen kieli, tuli suomesta 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä ruotsinkielisen sivistyneistön piirissä myös suosittu harrastus. Säätyläistö kokoontui erilaisiin illanviettoihin, joiden tarkoituksena oli suomen kielen käyttö ja kehittäminen. Näissä illanvietoissa esitelmöitiin ja esitettiin muun muassa seuranäytelmiä suomeksi. Monesti jo pelkkä suomenkielinen keskustelu riitti iltojen ohjelmistoksi. 

Suomen kielen kehityksen kannalta merkittäviä olivat myös kansan opetuksen puolella tehdyt uudistukset ja kielen ottaminen opetuskieleksi. Kansakoulun ja suomenkielisen opetuksen myötä yhä useampi äidinkielenään suomea puhuva saattoi nousta sellaiseen yhteiskunnalliseen asemaan, jossa hänellä oli mahdollisuus vaikuttaa sekä suomen kielen että Suomen tulevaan suuntaan.

© Otavan Opisto / Minna Helminen

© 2015 Otavan Opisto