Otavan Opiston logoOtavan OpistoNettilukioNettiperuskouluMuikku

Valvontakomission aika

Valvontakomissio

Vuosia 1945–1948 kutsutaan Suomen historiassa vaaran vuosiksi. Tuolloin Suomessa pelättiin toden teolla kommunistien vallankaappausta ja neuvostoliiton miehitystä. Yksi näihin pelkoihin vaikuttaneista tekijöistä oli neuvostojohtoinen valvontakomissio, joka saapui Suomeen Moskovan välirauhan ehtojen mukaisesti.

Valvontakomission tehtävänä oli valvoa rauhanehtojen toteutumista, mutta se pystyi laajojen valtaoikeuksiensa nojalla vaikuttamaan monin tavoin Suomen sisäisiin asioihin. Valvontakomissiolla oli diplomaattinen status ja sen jäsenillä oli esteetön pääsy kaikkiin Suomen virastoihin ja laitoksiin. Komissiolla oli oikeus saada Suomen viranomaisilta kaikki tarvitsemansa tiedot. Sen johto oli neuvostoliittolaisten käsissä.


Valvontakomission päämaja Helsingissä oli Hotelli Torni.

Asekätkentäoperaatio

Neuvostomiehityksen pelossa joukko päämajan upseereita organisoi syksyllä 1944 mittavan asekätkentäoperaation, jonka paljastuminen toukokuussa 1945 johti laajoihin tutkimuksiin ja pidätyksiin. Aseiden kätkentä oli selvä rikos välirauhan ehtoja vastaan. Valvontakomissio olikin merkittävässä roolissa asekätkentäjuttua tutkittaessa. Lopulta peräti 1500 henkilöä sai vankeustuomion asekätkennästä.

Sotasyyllisyyskysymys

Yksi vaikeimmista rauhanehdoista Suomen kannalta liittyi sotasyyllisyyskysymykseen. Moskovan välirauhanehtojen mukaisesti Suomen tuli pidättää ja tuomita omat sotarikollisensa. Aluksi tuomiot kohdistettiinkin henkilöihin, jotka olivat esim. syyllistyneet suoranaisin väkivallantekoihin sotavankeja kohtaan.

Neuvostoliiton ja suomalaisten kommunistien painostuksesta sotarikollisuustuomiot ulotettiin myöhemmin koskemaan sotaan syyllisiksi katsottuja henkilöitä. Toisin sanoen heitä, jotka olivat ratkaisevasti vaikuttaneet sodan syttymiseen ja sen jatkumiseen. Käytännössä tämä tarkoitti Suomen poliittista johtoa. Mannerheim välttyi sotilasstatuksestaan johtuen näiltä tuomioilta, vaikka hän olikin ollut monin tavoin vaikuttamassa Suomen ja Saksan sotilaskumppanuuteen. Sen sijaan sodan aikainen presidentti Risto Ryti tuomittiin sotasyyllisenä kymmeneksi vuodeksi kuritushuoneeseen. Erityisesti Rytin kohtalo tuntui aikalaisista kovalta: hänhän oli toiminut Suomen etujen mukaisesti. Voittajavaltojen näkökulmasta hän oli sotasyyllinen.

Suomalaiset pitivät sotasyyllisiksi tuomittuja marttyyreina ja heidän tuomitsemistaan vääryytenä. Sotasyyllisyyskysymys ei ainakaan vähentänyt suomalaisten luontaista ennakkoluuloa sodan voittajaa Neuvostoliittoa kohtaan.

Pariisin rauhansopimus

Välirauhan aika päättyi lopulta vuonna 1947, jolloin sekä Suomi että Neuvostoliitto ratifioivat toisen maailmansodan päättäneen Pariisin rauhansopimuksen. Tässä lopullisessa rauhassa Moskovan välirauhan ehdot eivät juuri muuttuneet. Suomalaisille suuri henkinen helpotus oli liittoutuneiden valvontakomission poistuminen Helsingistä Pariisin rauhan solmimisen jälkeen. Pelko kommunistien vallankaappauksesta eli edelleen suomalaisten mielissä. Erityisesti Itä-Euroopan tapahtumat huolestuttivat suomalaisia.

Vaaran vuosien katsotaan päättyneet kevääseen 1948, jolloin Suomi solmi Neuvostoliiton kanssa YYA-sopimuksen. 

© Otavan Opisto / Minna Helminen

© 2015 Otavan Opisto