Otavan Opiston logoOtavan OpistoNettilukioNettiperuskouluMuikku

Kustaa Vaasan tie kuninkaaksi

Tanskan kuningas Kristian II yritti uudistaa Pohjoismaisen unionin väkivallan avulla. Kruunajaisissaan, vuonna 1520, hän mestasi suuren joukon ruotsalaisylimyksiä ja ajatteli tällä teolla saavansa Ruotsin talonpojat suotuisiksi unionin vallalle. Vaikutus oli kuitenkin täysin vastakkainen: tieto verilöylyssä herätti suurta vihaa tanskalaisia vastaan.

Nuoren Kustaa Vaasan isä ja moni muu sukulaismies oli saanut surmansa Tukholman verilöylyssä. Henkilökohtaisen surun motivoiva Kustaa Vaasa otti johtoonsa unionin vastaisen talonpoikaisarmeijan ja aloitti taistelun tanskalaisia vastaan vuonna 1521. Ruotsin rinnalla sodassa Tanskaa vastaan oli Lyypekin hansakaupunki, joka halusi nujertaa Itämeren kaupan kannalta hankalan Kristian II:n vallan. Vuoden 1523 aikana tanskalaisjoukot joutuivat vetäytymään ensin Tukholmasta ja myöhemmin muistakin Ruotsin maakunnista. Tämän jälkeen tanskalaiset ajettiin pois Suomen alueelta, joka liitettiin osaksi uutta kansallista kuningaskuntaa.

Kapinallisjoukot nimittivät Kustaa Vaasan Ruotsin valtionjohtajaksi jo Tanskaa käydyn sodan aikana vuonna 1521. Virallisen kuninkaanvalansa Kustaa Vaasa vannoi vuonna 1523.

Keskiaikainen tapa oli ollut valita kuningas vaalein, mutta Kustaa Vaasa muutti tämän käytännön vuonna 1544 Västeråsin valtiopäivillä. Tällöin Ruotsissa siis siirryttiin perintökuninkuuteen ja kruunu periytyi Vaasan suvussa. Kustaa Vaasan vanhimmasta pojasta Eerikistä tehtiin hänen kruununperijänsä. Sukunsa asemia parantaakseen Vaasa perusti herttuakuntia, joiden hallinnan hän myönsi sukulaisilleen. Toisiksi vanhimmalle pojalleen, Juhanalle, Kustaa Vaasa antoi herttuakunnaksi Suomen. 

© Otavan Opisto / Minna Helminen

© 2015 Otavan Opisto