Otavan Opiston logoOtavan OpistoNettilukioNettiperuskouluMuikku

Väri

Väri-sanalla on useita merkityksiä riippuen siitä, mistä näkökulmasta siihen liittyviä ilmiöitä tarkastellaan. Väri on hyvin laaja aihepiiri, ja siksi käymmekin seuraavassa lävitse värin perusominaisuuksia hyvin suppeasti. Lisätietolinkeistä ja kirjallisuudesta löydät halutessasi yksityiskohtaisempaa tietoa.

Emme pysty havaitsemaan värejä ilman valoa. Fysikaalisessa merkityksessään väri onkin sähkömagneettista säteilyä, jonka näkyvää osaa kutsutaan spektriksi. Spektrin värit ovat nähtävissä esimerkiksi sateenkaaressa tai taitettaessa valkoista valoa prisman läpi. Spektrin värit ovat punainen, oranssi, keltainen, vihreä, sininen ja violetti.

Väriympyrä
Värejä on historian kuluessa järjestetty eri tavoin kaksi- ja kolmiulotteisiin värijärjestelmiin.Usein väriympyrän perustana on kolme perusväriä, joiden välille muut värit sijoittuvat spektrin järjestyksessä. Väriympyrästä on helppo hahmottaa pää-, väli- ja vastavärit.

Päävärit ovat värejä, joista on sekoittamalla mahdollista saada aikaan kaikki muut värit. Päävärien tarkat sävyt riippuvat sekoittamistavasta. Päävärit on merkitty oheiseen väriympyrään numerolla 1.

Vastaväriparit sijaitsevat väriympyrässä konkreettisesti vastakkain. Päävärien vastavärit (eli komplementtivärit) on merkitty yllä olevaan väriympyrään numerolla 2. Vastaväriparit korostavat toisiaan, saavat vierekkäin asetettuina toisensa loistamaan.

Välivärit syntyvät vierekkäisiä päävärejä sekoittamalla. Välivärit on merkitty väriympyrään numerolla kaksi. Kahden päävärin sekoitus on aina kolmannen vastaväri - esimerkiksi punaisesta ja keltaisesta tulee sekoitettaessa oranssi, joka on sinisen vastaväri.

Väriympyrän voi halkaista kahtia lämpimiin ja kylmiin väreihin. Värit vaikuttavat meihin jopa fyysisesti, silläon osoitettu, että ihmiset arvioivat lämpimällä värillä maalatun huoneen lämpötilan korkeammaksi kuin viileän värisen huoneen. Punaiset, oranssit ja keltaiset ovat usein lämpimän sävyisiä, kun taas siniset ja vihreät kylmiä. Lämpimiä ja kylmiä värejä ei ole kuitenkaan mahdollista luetella yksiselitteisesti, sillä sinisestäkin on mahdollista löytää lämmin sävy ja punaisesta kylmä. Lisäksi viileäkin väri voi vaikuttaa lämpimältä vielä kylmempien värien joukossa.Viileät värit sopivat hyvin vaikkapa verkkosivujen taustaväreiksi, sillä ne tuntuvat usein etääntyvän taustalle, kun taas lämpimät värit näyttävät tulevan kohti katsojaa.

Värin ominaisuudet
Värin ominaisuuksia ovat sävy, valööri ja kylläisyys. Sävyllä tarkoitetaan värin paikkaa spektrissä - eli onko se punainen vai sininen, keltainen vai vihreä. Koska spektrin värisiirtymät ovat portaattomia, mahdollisia sävyjä on rajaton määrä. Valöörilla tarkoitetaan värin tummuusastetta. Paletilla oleva väri voidaan muuttaa vaaleammaksi ohentamalla väriä tai sekoittamalla siihen valkoista. Värin sävy pysyy näin samana, mutta valööri muuttuu. Värin kylläisyys taas mittaa sitä, kuinka pigmenttinen väri on. Kylläisyydellä tarkoitetaan väripigmenttien määrää, joka on suurimmillaan puhtaissa sävyissä. Kylläisyys vähenee, kun väriä sekoitetaan tai ohennetaan.

Värien sekoittaminen
Vähentävästä eli subtraktiivisesta värijärjestelmästä on kyse silloin, kuin käytämme maaleja tai painomustetta. Vähentävyydestä puhutaan, koska sekoittamalla kaikkia päävärejä samassa suhteessa keskenään tuloksena syntyy musta, eli värin valoisuus vähenee. Additiivinen eli lisäävä värisekoitus taas syntyy, kun toimimme värivalojen tai vaikkapa tietokoneen näytön välityksellä: värivaloja sekoitettaessa kaikkien päävärien yhdistelmänä syntyy valkoista valoa eli valon määrä lisääntyy.

Kuvankäsittelyn parissa työskenneltäessä on tärkeä tietää väriavaruudet CMYK ja RGB, joista edellistä käytetään painotuotteita (vähentävä) ja jälkimmäistä verkkosivuja ja muita näytön tai projektorin avulla katsottavia teoksia tehtäessä (lisäävä). Lyhenne CMYK tulee sanoista syaani, magenta, keltainen ja musta (jota käytetään neljäntenä värinä, sillä näin saadaan parempi painojälki kuin käyttämällä sekoitettua mustaa). RGB taas tulee sanoista red, green ja blue eli punainen, vihreä ja sininen. Väriavaruuksien nimistä näkyy, että vaikka kummassakin järjestelmässä luodaan kaikki värit kolmen päävärin avulla, näiden sävyt ovat keskenään erilaiset.

Kolmas värin sekoitustapa on optinen sekoittaminen, jossa värit sekoittuvat vasta näköhavainnossa. Tätä sekoitustapaa on käytetty hyväksi esimerkiksi pointillistisessa maalaustyylissä – pienillä pisteillä maalatut teokset näyttäytyvät taiteilijan suunnitelmien mukaisina tietyltä etäisyydeltä katsottaessa. Optinen sekoittuminen voi tapahtua myös liikkeen vaikutuksesta - vaikkapa sinisen ja keltaisen värinen hyrrä näyttää pyöriessään vihreältä.

Värien dynamiikkaa
Ympäristö vaikuttaa siihen, millaisena koemme värit. Värit vaikuttavat aina toisiinsa – kirkas keltainen saattaakin yhtäkkiä näyttää samealta vielä puhtaamman värin rinnalle asetettuna ja lämmin punainen viilentyä toisen värin vaikutuksesta. Väridynamiikka on laaja väriopin alue, sillä sen pohjallehan suuri osa maalaustaiteesta perustuu. Tässä yhteydessä haluan kuitenkin vain korostaa värien vuorovaikutuksen merkitystä ja muistuttaa kokonaisuuksien hahmottamisen tärkeydestä värejä valittaessa.

Väripsykologiaa
Värit vaikuttavat meihin monin tavoin – ärsyttävät, rauhoittavat tai piristävät. Väreille on tutkimuksissa löydetty paljon universaalejakin merkityksiä. Suurin osa värien merkityksistä on kuitenkin kulttuurisidonnaisia. Esimerkiksi meille tutun suruvärin mustan sijaan monissa idän maissa surun väri onkin valkoinen. Näiden ei-sovittujen kulttuuristen konventioiden lisäksi käytössämme on useita sovittuja värijärjestelmiä, esim. liikennemerkit, liturgiset ja heraldiset värit.

Lisätietoa:

Päivi Hintsanen: Coloria.net
www.coloria.net

Etälukio: Värit
http://www.oph.fi/etalukio/opiskelumodulit/kuvataide1/VARI.htm

© Otavan Opisto / Oona Tikkaoja

© 2015 Otavan Opisto