Otavan Opiston logoOtavan OpistoNettilukioNettiperuskouluMuikku

Uskontotieteen oppialat

Uskontohistoria tutkii uskontojen syntyä ja kehityshistoriaa. Uskonnot eivät synny tyhjästä, lähes aina uskonnoilla on edeltäjiä ja vaikutteita saadaan toisista perinteistä. Historiallinen tutkimus selvittää uskonnon oppien ja palvontamenojen kehitystä. Tutkimusaineistoa saadaan kirjallisista ja suullisista lähteistä. Usein hyödynnetään myös arkeologian ja kielitieteen tutkimustapoja.

Uskontopsykologia tutkii ihmisen uskonnollisuutta psykologian menetelmin. Arvioidaan uskonnon vaikutusta ihmisen mieleen ja uskonnollisia kokemuksia. Esimerkiksi kääntymys, uskoontulo ja parantumiskokemus tai epätavalliset tietoisuuden tilat, kuten transsi ja kielilläpuhuminen, voivat olla tutkimuksen kohteena. Myös yksilön uskonnollisuuden kehitys ja uskonnon sosiaalipsykologiset ilmiöt (esim. ryhmät ja roolit) ovat tavallisia tutkimuskohteita. Tutkimus voi tapahtua esimerkiksi haastatteluin, kyselyin ja tarkkailumenetelmin.

Uskontoantropologialla on läheinen suhde kulttuuriantropologiaan ja perinnetutkimukseen. Se tarkastelee uskontoa kulttuurikokonaisuuden osana. Yksilö oppii tietyn kulttuuripääoman ympäristöltään ja samaan tapaan hän yleensä omaksuu oman kulttuurinsa uskonnon. Uskontoantropologia on keskittynyt paljolti kirjoituksettomiin uskontoihin ja tutkimus on ollut korostetun empiiristä: tärkein tutkimusmenetelmä on kentällä tapahtuva osallistuva havainnointi.

Uskontofenomenologia keskittyy uskonnollisiin ilmiöihin (fenomeeni = ilmiö) ja pyrkii jäsentämään uskontojen alaa systemaattisesti. Se selvittää, minkälaisia käsityksiä ja vastausyrityksiä ihmiselämän olennaisiin kysymyksiin uskonnoissa esitetään. Se voi esimerkiksi tutkia eri uskontojen jumalakäsityksiä tai suhtautumista kuolemaan. Se on korostetusti vertailevaa tutkimusta, joka etsii uskontojen yhtäläisyyksiä ja samanlaisina toistuvia ilmiöitä. Yhtäläisyyksiä voi löytyä sellaistenkin uskontojen väliltä, jotka eivät ole olleet kosketuksessa toisiinsa.

Uskontososiologia tarkastelee uskontoa yhteisöllisenä ilmiönä. Se on kiinnostunut uskonnosta ryhmäilmiönä ja se arvioi uskonnon ja yhteiskunnan suhteita. Uskonnot vaikuttavat yhteiskuntiin ja yhteiskunnat vaikuttavat uskontoihin. Uskonnot liittyvät yhteiskuntien valta- ja talousrakenteisiin, ne lisäävät yhteisöjen kiinteyttä ja ylläpitävät arvoja ja normeja. Myös uskonnollisten ryhmien konfliktien tutkimus on keskeinen uskontososiologian aihe.

Jumalanpalvelus Oniipan luterilaisessa kirkossa Namibiassa.

(kuva: Ville Orelma)

© Otavan Opisto / Juha Seppänen

© 2015 Otavan Opisto