Otavan Opiston logoOtavan OpistoNettilukioNettiperuskouluMuikku

Vanhan testamentin synty ja kirjat

Vanha testamentti (VT) koostuu 39 kirjasta, jotka ovat syntyneet aikavälillä 800-165 eKr.. Vanha testamentti on kirjoitettu pääosin heprean kielellä (pieneltä osin arameaksi). Monet kertomukset elivät aluksi suullisena perinteenä ja joihinkin kirjoihin on koottu aineistoa usean kirjoittajan teksteistä (esim. Mooseksen kirjat). Vanha testamentti kuvaa Israelin kansan vaiheita ja uskontoa. Kirjat voidaan jakaa kolmenlaisiin kirjatyyppeihin.

(1) Historiakirjat

Historiakirjat sisältävät muinaisen Israelin kansan kertomusperinnettä ja kuvauksia kansan vaiheista. Tähän kokonaisuuteen luetaan viisi Mooseksen kirjaa (ns. Toora tai Pentateukki), Joosuan kirja, Tuomarien kirja, Samuelin ja Kuningasten kirjat. Historiakirjat koottiin kokonaisuudeksi n. 550 eKr.

VT:n alussa (1. Moos. 1:) ovat ns. alkukertomukset: luominen, syntiinlankeemus, vedenpaisumus, veljesmurha (Kain ja Abel) ja Baabelin torni -kertomus. Historiakirjat kertovat myös Israelin patriarkoista eli kantaisistä (mm. Aabraham, Iisak ja Jaakob) ja merkittävistä kuninkaista (esim. Daavid ja Salomo). Osa Historiakirjojen tapahtumista on todellisuuspohjaisia mutta mukana on myös myyttistä ja lainattua aineistoa. Esim. vedenpaisumuskertomuksessa on yhtäläisyyksiä vastaavan babylonialaisen kertomuksen kanssa.

Kertomus Egyptin orjuudesta vapautumisesta ja 10 käskyn lain saamisesta ovat olleet juutalaisille erityisen tärkeitä. Ajanlaskun alkua edeltävinä vuosisatoina lain määräysten noudattamisesta tuli keskeinen piirre juutalaista uskonnollisuutta (esim. ympärileikkaus ja sapattisäännöt).

(2) Profeettakirjat

Vanhan testamentin lopussa on profeettakirjoja, jotka tekstin pituuden mukaan luokitellaan suuriin (Jesaja, Jeremia, Hesekiel ja Daniel) ja pieniin profeettoihin (mm. Hoosea, Jooel ja Aamos). Varhaisimmat profeettakirjat syntyivät n. 750 eKr. ja kirjojen synnyn taustalla oli monesti Israelin kansan kohtaamat vaikeudet, esim. suurvaltojen uhka tai oman yhteiskunnan epäkohdat. Vuonna 587 eKr. Babylonia hävitti Jerusalemin ja osa väestä vietiin pakkosiirtolaisuuteen.

Profeetat varoittivat Israelia lähestyvästä uhkasta ja tähdensivät, että on turvauduttava vain Jumalaan. Katastrofin keskellä profeettojen julistus muuttui lohduttavammaksi. Profeettojen tekstit varoittavat vieraiden jumalten palvelusta ja lähimmäisten epäoikeudenmukaisesta kohtelusta. Profeettakirjoihin lukeutuva Danielin kirja on ns. apokalyptinen kirja, jossa kuvaillaan maailmanlopun mullistuksia vertauskuvallisella kielellä.

(3) Viisaus- ja runokirjallisuus

Vanhaan testamenttiin sisältyy myös viisauskirjallisuutta ja kaunokirjallista materiaalia. Eniten luettu lienee Psalmien kirja, johon on koottu uskonnonharjoituksessa käytettyjen laulujen sanoja. Sananlaskujen ja Saarnaajan kirjat sisältävät elämän tarkoituksen pohdintaa. Jobin kirja on sepitetty kertomus hurskaasta Job-nimisestä miehestä, jonka jumalauskoa valtavat kärsimyksen koettelevat. Laulujen laulu koostuu rakkausrunoista.

© Otavan Opisto / Juha Seppänen

© 2015 Otavan Opisto