Otavan Opiston logoOtavan OpistoNettilukioNettiperuskouluMuikku

Raamatun tulkinta

Monenlaisia tulkintoja. Raamattu on vanha, laaja ja monenlaista aineistoa sisältävä kirja, jota voidaan tulkita monella tavalla. Tulkintaa voivat ohjata uskonnollisen yhteisön opetukset tai yksilön elämänkokemukset. Myös yleiset käsitykset Raamatun luonteesta voivat vaikuttaa: onko Raamattu täysin jumalallinen kirja vai näkyykö siinä erehtyväisen ihmisen kädenjälki.

Raamattua on aina tulkittu. Jo alkukristityt ottivat kantaa Vanhan testamentin teksteihin. Keskiajalla Raamattuun sovellettiin usein allegorista eli vertauskuvallista tulkintaa. Esimerkiksi kertomuksen Jaakobin kahdesta vaimosta katsottiin kuvaavan vertauskuvallisesti jumalan kahta liittoa ihmisten kanssa. Allegorisen tulkinnan ongelma on mielivaltaisuus, koska kertomukset voivat tarkoittaa melkein mitä tahansa.

1500-luvun uskonpuhdistus korosti Raamattua uskon ylimpänä ohjeena. Katsottiin, että Raamattu pitää asettaa kirkon ainoaksi auktoriteetiksi. Tämän näkemyksen ongelma on se, ettei Raamattu koskaan voi olla yksin tai paljaana lähtökohtana, sillä aina jokin yhteisöllinen tulkintaperinne ohjaa tulkintoja. Katolinen ja ortodoksinen kirkko korostavat protestanttisia kirkkoja enemmän traditiota eli kirkon perinnettä Raamatun rinnalla oppien ja uskonelämän perustana.

Fundamentalistinen raamattukäsitys. Uskonpuhdistuksen jälkeen 1600-luvulla varsin yleinen näkemys oli ns. sanainspiraatio-oppi, jonka mukaan koko Raamattu on sana sanalta Jumalan sanelema kirja. Kirjoittajat ovat aikanaan toimineet Jumalan sanojen mekaanisina kirjureina. Näkemyksessä kiistetään Raamatun inhimillinen värittyneisyys. Näkemykseen liittyi hyvin kirjaimellinen tulkinta teksteistä. Asiat ovat juuri niin kuin Raamattu sanoo, esim. maailma on luotu kuudessa päivässä. Raamattu on erehtymätön ja ristiriidaton kirja. Jos ristiriitoja ilmenee, ne selitetään pois. Tällaisella raamattunäkemyksellä on yhä kannatusta ja sitä kutsutaan fundamentalistiseksi tai äärikonservatiiviseksi raamattukäsitykseksi.

Yleensä fundamentalistikin tulkitsee jotkut Raamatun kohdat sitovammaksi kuin toiset. Esimerkiksi juuri kukaan ei noudata VT:n ruokasäännöksiä kirjaimellisesti. Näkemyksen suurin ongelma on se, että Raamattu tosiasiassa sisältää ristiriitaisia kohtia (esim. erilaiset luomiskertomukset 1. Moos. 1:1-2:4 ja 1. Moos. 2:4-25, avioero Mark. 10:1-12 ja Matt. 19:9 tai väkivallan oikeutus Matt. 26:52 ja Room. 13:14) Monet raamatuntekstit ovat aikaansa sidottuja (esim. naisen aseman kuvaukset tai usko riivaajiin) eikä kaikkea voi ongelmitta soveltaa nykypäivänä.

Historiallinen raamattututkimus. 1700-luvulla käynnistyi ns. historiallinen raamattututkimus, joka pyrki selvittämään pyhän kirjan tekstien syntyä ja merkitystä. Niistä ajoista lähtien tutkimus on lähestynyt Raamattua historiallisena ja inhimillisesti värittyneenä kirjana, jonka tekstit kuvastavat menneen ajan kulttuuria ja käsityksiä. Raamattua ei voi olettaa sana sanalta inspiroiduksi kirjaksi. Perinteiset kirkkokunnat ovat ainakin periaatteessa hyväksyneet historiallisen tutkimuksen tulokset, mutta fundamentalistisellakin tulkinnalla on kannattajansa.

Eksistentialistinen tulkinta. Valistuksen jälkeen monet ovat kokeneet sanainspiraatioon pohjautuvan kirjaimellisen tulkinnan mahdottomaksi ja hahmotelleet uudenlaisia raamattukäsityksiä. Eksistentialistisessa tulkinnassa katsotaan tekstien sisältävän kahden tasoista ainesta. Myytit ja yliluonnolliset käsitykset edustavat pintatasoa, joka voidaan hylätä vanhentuneena, mutta teksteissä on myös syvällinen taso, tekstin ajaton sanoma, joka voidaan "riisua myyteistä" ja joka voi puhutella nykyihmistä. Olennaista ei ole historialliset tapahtumat vaan kertomusten vaikutusmahdollisuudet ihmisen elämään. Esimerkiksi Lasaruksen kuolleista herättämistä ei tarvitse uskoa todella tapahtuneeksi, sillä varsinaisesti kertomus haastaa ihmistä aktiiviseen kamppailuun kuolemaa tuottavia mahteja vastaan tässä ja nyt. Myöskään ylösnousemusta ei tarvitse uskoa konkreettisesti, voidaan ajatella, että Jeesuksen sanoma on jäänyt elämään.

Pelastushistoriallisessa tulkinnassa Raamatun historiallis-inhimillinen puoli myönnetään, mutta kirjaa luetaan kristillisen kirkon oppien valossa. Katsotaan esimerkiksi, että Raamatun läpi kulkee punaisena lankana kuvaus Jumalan historiallisesta pelastussuunnitelmasta. Sanainspiraation sijalle laitetaan ns. asiainspiraatio. Tulkitaan esim. Vanhan testamentin profetioissa olevan viitteitä Jeesukseen. Raamatussa on eräänlainen juoni, jonka keskus Jeesus on. Historialliset tapahtumat, Jeesuksen syntymä ja toiminta maanpäällä, katsotaan asioiksi, josta pyhä kirja kokonaisuutena puhuu.

Yhteiskunnalliset ja kriittiset tulkinnat. 1900-luvulla syntyi yhteiskunnallisia Raamatun tulkintoja. Katsottiin, että Raamattu ei ole vain uskonnollinen kirja vaan sillä on annettavaa myös yhteiskuntaan ja etiikkaan. Kolmannen maailman maissa syntyi ns. vapautuksen teologia, joka katsoo Raamatun puhuvan yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon puolesta. Viime vuosikymmeninä vahvistunut feministinen Raamatun tulkinta taas pyrkii oikaisemaan Raamatun ja kristillisen perinteen miesvaltaisuutta ja hahmottelee naiseuden merkitystä korostavia tulkintamalleja.

Kertaa:

Esittele erilaisia Raamatun tulkintatapoja.

Pohdi, miksi on olemassa erilaisia Raamatun tulkintoja.

© Otavan Opisto / Juha Seppänen

© 2015 Otavan Opisto