Otavan Opiston logoOtavan OpistoNettilukioNettiperuskouluMuikku

2.3 Elementtien sijoittelu

Elementit voidaan sijoitella kuva-alalle hyvin monella eri tavalla. Hyvin usein elementit sijoittuvat valokuvaan joko sattumanvaraisesti tai olosuhteiden pakosta tietyllä tavalla. Jos kuvaajalla on siihen kuvaustilanteessa mahdollisuus, kannattaa hyödyntää sommittelun avuksi kehitettyjä menetelmiä, kuten kolmasosien leikkaus, kultainen leikkaus ja kolmiosommittelu.

Kolmasosien leikkauspisteet

Hyvin suosittu valokuvaajien käyttämä sommittelumenetelmä on jakaa kuva-alue kolmeen osaan vaaka- ja pystysuunnassa, jolloin kuvaan syntyy neljä huomiopistettä. Näihin pisteisiin pyritään sijoittamaan kuvan kannalta olennaiset asiat.

Samalla kuva-alalle syntyy myös kaksi "horisonttilinjaa", joita kuvaaja voi myös hyödyntää sommittelussa.

Monissa digikameroissa kolmasosien leikkausristikko saadaan haluttaessa näkyville etsimeen.

 

Kultainen leikkaus

Kultainen leikkaus syntyy, kun jana jaetaan kahteen osaan siten, että pidemmän osan suhde lyhyempään osaan on sama kuin koko janan suhde pidempään osaan.

Jo Leonardo da Vinci aikoinaan käytti kultaista leikkausta maalaustensa rakenteissa. Taiteilijat ja arkkitehdit havaitsivat, että suhteen 1: 1,618 käyttäminen loi heidän töihinsä järjestyksen tunnun.
Kultainen leikkaus sopii mainiosti myös valokuvaukseen, koska myös pinnat voidaan jakaa kultaisen leikkauksen mukaan.

Oheisessa kuvassa käytetyt lukusuhteet liittyvät ns. Fibonaccin lukujonoon, jossa kahden edellisen luvun summa on jonon seuraava luku: 1+1=2, 1+2=3, 2+3=5, 3+5=8, 5+8=13, 3+13=21, jne.

Tämä lukusarja esiintyy luonnossa mitä moninaisimmissa yhteyksissä (esim. ihmisen ruumiin osien suhteissa; ks. Vitruvian-mies kohdassa 2.1 Sommittelu).

Kultainen leikkaus sopii mainiosti myös valokuvaukseen, koska myös pinnat voidaan jakaa kultaisen leikkauksen mukaan.

Kolmiosommittelu

Toinen valokuvaajien suosima menetelmä on kolmiosommittelu. Siinä kohde istutetaan tukevasti kuvan alareunaan ja kolmion ulkopuolelle jäävä alue pyritään rauhoittamaan katseärsykkeiltä.
Kärjellään oleva kolmio (kuva alla) korostaa kuvan etualaa ja sitä käytetään usein henkilökuvauksissa.

 

 

Johdattelevat linjat

Ihmisen silmä etsii kuvan elementeistä muotoja ja linjoja. Nämä johdattavat katsetta ja niillä pyritään suuntaamaan katse kohti kuvan pääelementtiä ja pitämään katse kuvassa. Ne luovat kuvaan myös jännitteitä ja vauhtia (ks. myös kohta 2.2 Kuvaelementtien sijoittaminen: Elementit symboleina).

Diagonaalit

Vinot linja luovat kuvaan vauhtia ja toimintaa. Staattiset suorat linjatkin saadaan vinoon, kun muutetaan hieman kuvakulmaa tai kallistetaan kameraa. Myös perspektiivi-ilmiö muuttaa suorat linjat vinoksi.
Vinolinjoissa voidaan erottaa kaksi eri tyyppiä:

  • Laskevassa diagonaalissa liike suuntautuu vasemmalta ylhäältä oikealle alas (kuten laskeva myyntikäyrä) ja saa aikaan kuvaan alakuloisen, masentavan tunnelman
  • Nouseva diagonaali suuntautuu vasemmalta alhaalta oikealle ylös. Tunnelma kuvassa on positiivinen ja vauhdikas

 

 

Suljettu alue

Pakopiste on piste, johon katse kohdistuu. Jos pakopiste on kuvassa vasemmalla, näyttää se tuovan kohteen kohti katsojaa. Jos pakopiste sijoitetaan oikealle, näyttää se vievän kohteen poispäin katsojasta.

 

 

Horisontin paikka

Ylläkuvatut kolmasosien leikkauspisteet ja kultainen leikkaus antavat osviittaa horisontin paikasta kuvassa; keskelle kuvaa sitä ei kuitenkaan mielellään sjoiteta. Horisontin paikan valinta on sitä tärkeämpää mitä selkeämpi linja on kysymyksessä (esim. meri). Luonnostaan ihmisen silmä hakeutuu kuvan alaosaan ja etsii siltä horisonttia.
Jos kuvan etualalla on mielenkiintoisia elementtejä, kannattaa horisonttilinja sijoittaa ylempään kolmannekseen ja jos taas taivaalla on esim. erikoinen pilvimuodostelma on horisontti luonnollisesti alemmassa kolmanneksessa (kuvat alla). Millipeliä ei tämän sijoittelun koskaan tarvitse olla!


Horisontin paikka valitaan usein sen mukaan, mitä elementtejä kuva-alalla löytyy.

Toisinaan horisontin paikka ratkeaa aivan itsestään. Esim. alla olevassa kuvassa hiekkadyyni muodostaa ikäänkuin toisen horisonttilinjan. Jos horisonttilinjan sijoittelu kuvanottohetkellä tuntuu hankalalta, kannattaa tilanteesta ottaa erilaisia variaatioita ja tehdä valinta myöhemmin tietokoneen näytön ääressä.


Joskus kuvassa saattaa löytyä enemmän kuin yksi horisonttilinja.


Laajakulman käyttö vääristää selkeää horisonttilinjaa kaarelle, joten kuvaustilanteissa kannattaa käyttää pientä zoomausta. Vääristymän voi kyllä korjata myöhemmin kuvankäsittelyohjelmassa.


Laajakulman aiheuttama horisontin vääristymä korjattu kuvankäsittelyohjelmassa.

© 2015 Otavan Opisto