Otavan Opiston logoOtavan OpistoNettilukioNettiperuskouluMuikku

Verbioppia

Verbeillä tarkoitetaan niiden sanojen sanaluokkaa, jotka ilmaisevat ensisijaisesti tekemistä mutta myös olemista, liikkumista, toimintaa, tilaa, kokemista ja tuntemista. Nomineista (eli substantiiveista, adjektiiveista, numeraaleista ja pronomineista) verbit eroavat taivutukseltaan. Verbit taipuvat persoonamuodoissa. Sijapäätteiden sijasta ne saavat siis persoonapäätteitä.

Persoonapäätteiden lisäksi verbien taivutusmuodot ilmaisevat aikaa (tempus) ja tapaa (modus). Verbiä, joka taipuu tempuksen, moduksen ja persoonan mukaan, nimitetään finiittiseksi eli persoonamuotoiseksi.

Verbeillä on myös infiniittisiä eli nominaalimuotoja (infinitiivit ja partisiipit), jotka taipuvat yleensä nominien tapaan. Verbien sanakirjamuoto on verbin 1. infinitiivi, esim. laulaa, juosta, syödä. Tässä luvussa keskitytään tarkastelemaan persoonamuotoisia verbejä.

Verbin persoonamuoto

Suomen kielen lauseet rakentuvat persoonamuotoisen verbin ympärille. Lauseenjäsennyksessä tällaista verbiä nimitetään predikaatiksi. Persoonamuotoisen verbin pääluokka voi olla aktiivi tai passiivi. Aktiivimuotoisesta verbistä näemme tekijän. Passiivimuotoisen verbin tekijä on epämääräinen.

Otetaan esimerkkilause: Laulan bändissä.

Lause rakentuu laulan-verbin ympärille. Näemme sen persoonapäätteestä -n, että tekijä on 1. persoona eli minä. Laulan on siis aktiivin yksikön 1. persoonan myönteinen muoto.

Toinen esimerkki: Juhlassa ei lauleta lainkaan.

Lauseen verbi on ei lauleta. Siitä ei ilmene, kuka tai ketkä eivät laula. Ei lauleta on siis passiivin kielteinen muoto.

Verbin aikamuodot eli tempukset

Yllä olevassa taulukossa verbien aikamuoto on preesens. Preesensin tapahtuma-aika on yleensä nykyhetki. Esim. Laulan bändissä tänään. Laulan bändissä nykyisin.

Preesensillä ilmaistaan myös tulevaa tapahtumista. Esim. Laulan bändissä huomenna. Laulan bändissä ensi vuonna.

Imperfekti on aikamuoto, jolla ilmaistaan menneisyydessä, ennen puhehetkeä tapahtunutta tekemistä. Esim. Lauloin eilen bändissä. Lauloin viime vuonna bändissä. Laulaa-verbin persoonamuodot taipuvat imperfektissä näin:

Myös perfekti ilmaisee mennyttä aikaa. Perfektimuotoisen verbin tekemisen vaikutukset ulottuvat puhehetkeen. Esim. Olen laulanut bändissä useita kertoja. Olen laulanut erilaisissa kuoroissa lapsesta asti. Perfektin muodostamiseen tarvitaan olla-verbiä. Laulaa-verbin persoonamuodot taipuvat perfektissä näin:

Huomaa, että perfektin passiivimuodot ovat on laulettu ja ei ole laulettu. Puhekielessä käytetään usein muotoja *ollaan laulettu ja *ei olla laulettu. Niin suullisessa kuin kirjallisessakin esityksessä tulee kuitenkin käyttää kieliopin mukaisia, oikeita muotoja silloin, kun viestintätilanne muutenkin edellyttää norminmukaista kieltä.

Kolmas mennyttä aikaa ilmaiseva tempus on pluskvamperfekti. Se ilmaisee tekemistä, joka on tapahtunut selvästi ennen puhehetkeä ja ennen jotakin toista menneen ajan ajankohtaa. Esim. Olin laulanut bändissä jo kaksi vuotta, kun Esa tuli mukaan. Olin laulanut jo monta tahtia, ennen kuin ymmärsin mikrofonin olevan kiinni. Myös pluskvamperfektin muodostaminen vaatii olla-verbiä. Laulaa-verbi taipuu pluskvamperfektissa näin:

Verbin tapaluokat eli modukset

Tapaluokka eli modus ilmaisee puhujan suhtautumista tai asennoitumista tekemiseen. Yleisin modus on indikatiivi. Se on toteava, "neutraali" modus. Indikatiivilla on kaikki neljä aikamuotoa. Yllä olevissa taulukoissa laulaa-verbiä on taivutettu juuri indikatiivin kaikissa aikamuodoissa.

Konditionaali ilmaisee useimmiten ehdollista tekemistä. Esim. Laulaisin mielelläni, jos osaisin. Konditionaali ilmaisee myös toivomusta, pyyntöä ja ehdotusta. Esim. Toisitko kaupasta maitoa? Sulkisitko ikkunan? Lähtisimmekö jo? Konditionaalilla on kaksi aikamuotoa: preesens ja perfekti. Sen tunnus on -isi-.

Konditionaalin preesens

Konditionaalin perfekti

Imperatiivi on modus, joka ilmaisee käskyä tai kehotusta. Imperatiivia käytetään vain preesensissä. Huomaa, että imperatiivilta puuttuu kokonaan yksikön ensimmäinen persoona. Monet imperatiivimuodot ovat harvinaisia kirjakielen muotoja, joita puheessa kuulee tuskin koskaan. Monikon ensimmäisen persoonan imperatiivimuodot ovat tuttuja lähinnä juhlapuheista ja jumalanpalvelusten kielestä: Laulakaamme yhdessä! Rukoilkaamme. Yleisiä sen sijaan ovat toisen persoonan myönteiset ja kielteiset imperatiivimuodot: Laula minulle jotakin. Älkää laulako niin kovaa! Syö ruokasi! Älä mene sinne! Älkää riehuko!

Imperatiivi

Potentiaali on melko harvinainen modus. Sillä ilmaistaan mahdollista tekemistä. Esim. Liisa laulanee ensimmäisenä. (= Liisa laulaa ehkä ensimmäisenä.) Mestaruuden voittanee Kärpät. (= Mestaruuden voittaa ehkä Kärpät.) Potentiaalilla on kaksi aikamuotoa: preesens ja perfekti. Potentiaalin perfektin muodostamiseen tarvitaan lienee-verbiä. Potentiaalin tunnus on -ne-.

Potentiaalin preesens

Potentiaalin perfekti

© 2015 Otavan Opisto