Otavan Opiston logoOtavan OpistoNettilukioNettiperuskouluMuikku

6.2 Hermosolut ja hermokudos

Hermokudoksessa on kahdenlaisia soluja, varsinaisia hermosoluja (neuroni) ja hermotukisoluja (gliasolu). Hermotukisoluja on noin 10-kertaisesti varsinaisiin hermosoluihin verrattuna ja niiden tehtävänä on suojata keskushermoston hermosoluja.

Katso Opetus.tv:n video: Hermosolu

Video: Opetus.tv / Otso Helos, käyttöehdot

Hermosoluja on sensorisia ja motorisia. Sensoriset hermosyyt (“tuovat hermosyyt”) tuovat informaatiota aistinelimistä keskushermostoon ja motoriset hermosyyt (“vievät hermosyyt”) vievät käskyjä keskushermostosta luustolihaksiin sekä autonomiseen hermostoon (mm. rauhaset).


Kuva: Hermosolu. Sähköinen tiedonsiirto (hermoimpulssi) hermostossa ja kemiallinen tiedonsiirto.
Klikkaa kuvaa, niin näet sen suurempana!

Kuvassa on liikehermosolu, jonka solukeskus eli sooma sijaitsee keskushermostossa. Solulla on pitkä viejähaarake (aksoni), jota pitkin viestit luustolihassoluille välittyvät. Hermotukisolut muodostavat viejähaarakkeen ympärille haaraketta suojaavan myeliinitupen. Solussa on myös useita tuojahaarakkeita (dendriitti), joiden kautta solu vastaanottaa viestejä.

Hermoimpulssi

Viestit välittyvät hermostossa sähköisinä impulsseina (sähköisinä jännitesykäyksinä). Hermosolujen välistä liitosta, pientä rakoa, kutsutaan synapsiksi. Synapsin kohdalla sähköinen impulssi muuttuu kemialliseksi viejähaarakkeen vapauttaessa välittäjäaineita, jotka sitoutuvat tuojahaarakkeen reseptoreihin. Tämän jälkeen viesti jatkaa matkaa jälleen sähköisenä impulssina.

Hermoimpulssi tulee siis solun soomaan tuojahaaraketta pitkin ja jatkaa matkaansa viejähaaraketta pitkin seuraavaan soluun. Hermosolut ovat yhteydessä toisiinsa muodostaen hermoratoja. Hermosolujen viejähaarakkeet muodostavat yhdessä hermosolukimppuja ja hermosolukimput yhdessä muodostavat hermoja.

 

Otavan Opisto / Johanna Mattila 2014


Tämä oppimateriaali on lisensoitu Creative Commons Nimeä - Tarttuva 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä. Mahdollisesti lisenssin ulkopuolelle jäävät oppimateriaalin osat on merkitty erikseen.

© 2015 Otavan Opisto