Otavan Opiston logoOtavan OpistoNettilukioNettiperuskouluMuikku

10.2 Munuaiset ja virtsatiet

Virtsanerityselimistön osat ovat munuaiset (2 kpl), virtsajohtimet (2 kpl), virtsarakko sekä virtsaputki. Pavun muotoiset, n. 11 cm pitkät munuaiset painavat noin 150 g kumpikin ja sijaitsevat hieman vyötärön yläpuolella, kehon selkäpuolella molemmin puolin selkärankaa. Munuaiset ovat herkkiä elimiä, joten niiden suojana ovat kylkiluut, selkälihakset sekä rasvakerros.


Kuva: Virtsanerityselimistö. Jordi March i Nogué / Wikimedia Commons, CC BY SA

Kuvassa on virtsanerityselimistö sekä virtsaneritykseen liittyvät muut rakenteet. Lisämunuaisten tuottama hormoni, aldosteroni, vaikuttaa natriumin ja kaliumin käsittelyyn munuaisissa. Maksa muuntaa valkuaisten hajoamistuotteet virtsa-aineeksi eli ureaksi, joka poistuu munuaisten kautta.

1. Virtsanerityselimistö 8. Munuaisvaltimo ja -laskimo
2. Munuainen 9. Alaonttolaskimo
3. Munuaisallas 10. Vatsa-aortta
4. Virtsanjohdin 11. Lonkkavaltimo ja -laskimo
5. Virtsarakko 12. Maksa
6. Virtsaputki 13. Paksusuoli
7. Lisämunuainen 14. Lantio

 

Munuaiset


Kuva: Munuaisen rakenne. Holly Fischer / Wikimedia Commons, CC BY

Kuvassa näkyy munuaisen rakenne. Yhteen munuaispyramidiin laskee lähes 100 000 nefronia.

Munuaiset toimivat ikään kuin suodattimena ja valvovat veren koostumusta. Ihmiskehon koko verimäärä kulkee munuaisten läpi 4-5 minuutin välein. Nefroni on munuaisen virtsaa suodattava yksikkö. Nefroneja on kummassakin munuaisessa yli miljoona. Vuorokaudessa alkuvirtsaa suodattuu noin 180 litraa, mutta noin 178,5-179 litraa imeytyy takaisin, jolloin varsinaista virtsaa erittyy noin 1-1,5 litraa vuorokaudessa.

Munuaisten tehtävät:

  • erottelee verestä kuona-aineet poistaen ne virtsan mukana
  • erottelee verestä elimistölle vieraat aineet poistaen ne virtsan mukana
  • säätelee solunulkoisen nesteen määrään
  • säätelee solunulkoisen nesteen ionipitoisuutta (mm. Na+, K+ jne.)
  • osallistuu elimistön happo-emästasapainon ylläpitoon
  • tuottaa hormoneja, kuten erytropoietiinia (EPO), joka edistää punasolujen muodostumista sekä angiotensiinia, joka ylläpitää solunulkoisen nesteen määrää ja kohottaa verenpainetta
  • huolehtivat elimistön sisäisestä tasapainosta (homeostaasi) säätelemällä aineiden poistumista elimistöstä

Virtsan muodostuminen ja eritys


Kuva: Nefronin rakenne.

Nefroni on munuaisen virtsaa suodattava yksikkö. Nefroni rakentuu munuaiskeräsestä (hiussuonikeränen + hiussuonikeräsen kotelo) ja munuaistiehyestä (proksimaalinen kiemuratiehyt, Henlen linko ja distaalinen kiemuratiehyt). Lisäksi nefroniin kuuluvat verta kuljettavat verisuonet. Alkuvirtsan reitti on merkitty kuvaan nuolilla.

1. munuaisvaltimo

  • tuo munuaisiin verta puhdistettavaksi

2. hiussuonikeränen

  • verestä suodattuu vettä, suoloja, sokeria ja virtsa-ainetta

3. keräsenkotelo

  • hiussuonikeräsestä koteloon suodattuu alkuvirtsaa

4. proksimaalinen kiemuratiehyt

  • verenkiertoon takaisin imeytyy sokeri, suoloja ja vettä.
  • takaisin imeytyminen ei riipu elimistön tarpeesta

5. Henlen linko

  • säätelee virtsan väkevyyttä

6. distaalinen kiemuratiehyt

  • säätelee vesi- ja elektrolyyttitasapainoa
  • hormonien säätelemää

7. kokoojaputki

  • osallistuu virtsan väkevyyden säätelyyn
  • hormonien säätelemää
  • kuljettaa virtsan munuaisaltaaseen

8. munuaislaskimo

  • kuljettaa munuaisten puhdistaman veren edelleen

Munuaisaltaasta valmis virtsa siirtyy virtsajohtimien kautta virtsarakkoon, jonne se varastoituu. Virtsarakosta virtsa poistuu virtsaputken kautta pois elimistöstä.

Virtsaneritystä lisäävät tekijät: Virtsaneritystä vähentävät tekijät:
  • runsas juominen
  • diureettiset aineet (mm. kahvi, alkoholi)
  • vähäinen juominen
  • runsas hikoilu
  • suolainen ruoka

Virtsan (n. 1-1,5 l/vrk) koostumus:

  • vesi (n. 95 %)
  • urea (virtsa-aine)
  • suolat
  • virtsahappo
  • jotkin hormonit
  • lääkeaineenvaihdunnan tuotteet


Katso Opetus.tv:n video: Elimistön jätehuolto

Video: Opetus.tv / Otso Helos, käyttöehdot


Munuaisten vajaatoiminta

Munuaisten vajaatoiminnassa suodatusteho on heikentynyt, jonka vuoksi kuona-aineiden pitoisuudet veressä suurenevat. Munuaiset pystyvät kuitenkin huolehtimaan elimistön sisäisestä tasapainosta (homeostaasi) niin kauan kun yli 10 % nefroneista toimii. Yhdelläkin munuaisella ihminen pärjää siis mainiosti. Pitkälle edennyt munuaisten vajaatoiminta vaatii kuitenkin joko munuaisen siirtoa tai dialyysihoitoa. Dialyysissä kone huolehtii munuaisten tehtävistä, jotka liittyvät homeostaasin ylläpitoon. Dialyysi voidaan toteuttaa myös johtamalla dialyysineste potilaan vatsaonteloon.

 

Otavan Opisto / Johanna Mattila 2014


Tämä oppimateriaali on lisensoitu Creative Commons Nimeä - Tarttuva 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä. Mahdollisesti lisenssin ulkopuolelle jäävät oppimateriaalin osat on merkitty erikseen.

© 2015 Otavan Opisto